Remontille kiitos

Ei ollut ensimmäinen kerta, kun lauantaiaamun lenkillä tuli hätä. Sellainen hätä, jonka miehet selvittävät menemällä puun taakse tarpeilleen ja koirat nostamalla jalkaa sitä samaa puuta vasten. Mutta mitä tekee nainen? Ei mitään, kärvistelee ja yrittää kävellä nopeasti jalat ristissä kunnen löytää tiheän puskan tai avoinna olevan baarin tai muun huoltamon, jossa on vessa.

Tänään oltiin jo kävelty aikamoinen matka koiran kanssa ja päästy hienostoalueelle, missä ei tietenkään mitään tavallisten ihmisten juottoloita ollut. Talot kuin linnoja ja kaikki pihat aidattu ja portit lukittu. Voi helkkari, housuunko tässä täytyy pissiä, ajattelin, kun tien toisella puolella olevaan metsäänkään ei päässyt. Sekin oli aidattu.

Sitten näin pelastuksen! Yhden ökytalon pihaportti oli auki ja sisäänmenoväylä oli tukittu valtavalla jätekontilla, joka ihan selvästi toimi myös näkösuojana. Taisi olla remontti menossa. Sinne! Huh, jopa helpotti ja matka jatkui.

Sadan metrin päässä konttitalosta näin bussin päätepysäkillä yleisövessan. Hyvä tietää vastaisuuden varalle. Kolikkoja vaan taskuun, että pääsee sellaiseen sisälle.

Sekaisin sianlihasta

Eilen käytiin naamakirjan sivuilla mielenkiintoista keskustelua tästä uutisesta. Jopa minä avasin sanaisen arkkuni ja kirjoitin mitä asiasta ajattelin.

Jotain on kyllä pahasti pielessä, jos suomalaisten kauppiaitten ja muidenkin täytyisi alkaa noudattaa maahanmuuttajien uskontojen sääntöjä. Ei ole mitään järkeä siinä, että Suomessa lihakauppiaan pitäisi varmistaa, ettei samoilla veitsillä, kirveillä ja muilla tarpeellisilla työkaluilla käsiteltäisi sian lihaa sekä muita lihoja. Lisäksi lihan pitäisi olla "oikeaoppisesti teurastettua". Ihan uskomaton pyyntö tai vaatimus! jos uskonnollisista syistä ei voi syödä sianlihaa ja pelkää, että kaikki liha on porsaalla saastutettua, on paras alkaa kasvissyöjäksi.

Eikös ne Suomen elintarvikehygieniasäännöt (olipa pitkä sana!) ole jo tarpeeksi pitkälle vietyjä ilman, että joku alkaa tiskin takaa antaa lisäohjeita. Jos ei uskalla ostaa, olkoon ostamatta!

Ei näissä Euroopan keskustan kaupoissa välitetä, mikä ostajan uskonto on tai onko kaupan liha oikein käsiteltyä. Jokainen menee siihen kauppaan, minkä omakseen tuntee. Maahanmuuttajat perustavat omat liikkeensä, joista saa juuri sillä oikealla tavalla käsiteltyä lihaa ja niitä oikeita vihanneksia.

Minulle ei tulisi mieleenikään yrittää päästä uutisiin valittamalla, etten saa ruisleipää kaupoista ja että sitä pitää leipähyllyssä olla, mieluiten mahdollisimman kaukana vehnäleivistä.

Uskon, että maahanmuuttajien elämä on vaikeaa uudessa maassa ja sopeutuminen vie aikansa, mutta sopeuduttava vain on. Niin tekevät suomalaisetkin, jotka ovat Suomesta pois muuttaneet.

Viikonloppu

Tämä viikonloppu alkoi jo torstai-iltana kaupan ruuhkassa jonottelemalla. Eilen oli pyhäinmiestenpäivä täällä päin maailmaa ja kaupat kiinni. Tänään on taas normaali lauantai.

Perjantai meni löhöillessä. Tai työnsin minä pesukoneeseen likaisia vaatteita ja otin puhtaita ulos. Astianpesukoneenkin täytin pari kertaa. Olen niin laiska, etten arki-iltaisin jaksa olla ehtoisa emäntä. Istun vain telkkarin edessä ja näpyttelen tietokonetta. Ulkomaalaissuomeksi se on multitaskaamista. Varsinkin, kun välillä rapsuttelen koiraherraa.

Eilen kyllä kokkasinkin. Tein niin mahdottoman hyvän vihreän curry-tahnan, etten ennen ikinä. Onneksi on ohje tallella, jos vaikka toisenkin kerran onnistuisin yhtä hyvin. En minä pelkkää tahnaa syönyt vaan pyörittelin siinä  kananpaloja, vihreitä papuja ja paprikaa. Liemeksi kookosmaitoa. Taas tulee vesi suuhun, kun muistelen eilistä herkkuani.

Tänään ajattelin tehdä pienen hankintaretken ruotsalaiseen huonekalukauppaan. Syön siellä lihapullat ranskalaisten kera. Ennen niitten kanssa sai muussia, muttei enää. Sekin on varmaan joku säästökohde, perunamuussi. Siinä kaupassa käydessäni piipahdan aina poistotuotteiden osastolla, siellä tekee joskus tosi hyviä löytöjä. Ruotsalaisen kaupan lisäksi aion käydä puutarhakaupassa ostamassa parvekelaatikoihin kanervia. Tai jos ovat kovin kalliita, en osta.

Puutahakauppakin on hauska paikka. Sieltäkin löytyy vaikka mitä kukista sisustustavaroihin ja koiranruokaan.

Otan tuon karvaturilaan mukaan, niin pääsee sekin viikonloppuseikkailumatkalle. Huomenna, jos on kaunis ilma, lähden sen kanssa jatkamaan viime vuonna keskeytynyttä kävelykierrosta kaupungin ympäri. Meillä on vielä parisenkymmentä kilometria matkaa jäljellä. Pikkukoiralta se jäi ikuisesti kesken.