Kirjeiden ja salaisten pakettien arvoitus

Kävin aamulla postissa hakemassa sen oikeuslaitoksen kirjeen. En ymmärtänyt siitä oikeastaan mitään. Kysymys on vanhasta laskusta, jonka unohdin maksaa - tai en unohtanut, mutta pitkitin ja pitkitin - ja jonka lopulta maksoin, kun sain perintätoimistolta tosi äkäisen kirjeen. Tosin sen maksoi ystäväni omalta tililtään, kun kierrätys minun tilini kautta olisi vienyt liian kauan. Kiva ystävä, kun lainasi rahat. Ja kiva olen minäkin, kun jo maksoin takaisin.

Tässä viimeisimmässä kirjeessä on paljon päivämääriä, mutta muuten se on täyttä lakimieshepreaa. Kaivan tänään maksukuitin sekä alkuperäisen perintäkirjeen ja lähetän kaikki tuntemalleni asianajajalle. Eiköhän se poika tiedä, mitä pitää tehdä.

Postista töihin kulkiessani itketti. Niin monta asiaa olen saanut pieleen eikä mikään tunnu vieläkään onnistuvan. Onneksi satoi kaatamalla vettä, niin kukaan ei ihmetellyt märkiä silmälasejani.

Nyt istun kerrankin hiljaisessa toimistossa ja mietin, miltä parvekkeelta alas hyppäisin. Ei vaiskaan, en minä mihinkään hyppää tai muutenkaan mitään itselleni tee. Illalla menen lääkäriin kuulemaan, mitä monta vuotta piilossa pysytelleelle nivelreumalleni kuuluu ja sen jälkeen piipahdan tupakkakaupassa seksivaatteita ja hakemassa.

No niin, nyt kaikki ajattelevat, että olen mennyt ihan sekaisin. Seksivaatteita yksineläjälle?! Ehei, ei sinne päinkään, tai no, ehkä vähän, muttei minulle. Asia on nimittäin niin, että ystäväni (se joka lainasi rahat) pyysi minua hakemaan pari pakettia hänen ystävälleen, joka on tällä hetkellä Laosissa. Tämä Laosin ystävä oli tilannut itselleen hepeniä ja muita juttuja, mutta ei nyt pääsekään niitä hakemaan. Tottakai minä lupasin auttaa ystävää hädässä, kun kauppakin on melkein kotimatkani varrella. Saa nähdä, alanko änkyttää ja hihitellä, ettei paketit minulle ole, ystävälle niitä haen. Toivottavasti en.