Koiranpentu ja muita suomalaisia sanoja

Kun olin viime viikolla saattanut vieraat junalle, tapasin kotimatkalla bussissa aivan ihanan miehen! Tai poikahan se oli, sellainen kovin nuori ja erittäin hyvän näköinen ja tapainen.

Istuin hänen viereensä ja koirat istuivat kiltisti lattialla kunnes töinen hyppäsi syliini. Nuori mies ihastui tyttökoiraani ikihyväksi ja aloitti oikein kunnon flirtin sen kanssa. En tiennytkään, että koirani osaa flirttailla. Bussiväkeä nauratti, kun poika leperteli koiralleni ja koira otti oikein kunnon lähikontaktia pojan kanssa. Luultavasti silmissäni syttyi jonkinlainen palo, kun jossain vaiheessa poika alkoi puhua viime kesäisestä lomamatkastaan tyttöystävänsä kanssa. Erittäin hienosti vihjattu.

Kun poika sai kuulla, että suomalainen koiraporukka siinä matkusti, sanoi hän tietävänsä yhden suomalaisen sanan: koiranpentu. Olin aika ihmeissäni, että miksi juuri se sana. Oli kuulemma joskus pelannut nettipeliä, jossa suomalaisen osallistujan nimi oli Koiranpentu. Niin nykyaikaa!

Tosi suomalaisuuden ylistyksen tai ylistyksiä kuulin jo aikaisemmin tänä kesänä, kun kävin kylämme kesäkirpparilla. Kokeilin rauhassa kenkiä, ja kun myyjä kuuli, mistä olin kotoisin, sanoi hän hyvin hitaasti: "En osaa hyvin suomea." Ihmettelin vähän ja kysyin, mistä oli lauseen oppinut. Hänellä oli kuulemma ollut joskus suomalainen poikaystävä. Totta kai, niinhän sitä kieltä opitaan. Oli hänellä ollut suomalainen vuokralainenkin ja kovasti oli tykännyt.

Samalla kirpparilla selailin kirjapinoa, kun taas tuli myyjän kanssa puheeksi, mistä kukin on kotoisin. Myyjä kertoi vaimonsa olevan norjalainen ja että heillä on suomalaisia ystäviä lähikaupungissa. Suomalaiset ovat kuulemma aivan kertakaikkisen ihania ihmisiä.

Ettäs tiedätte! Suomalaisista tykätään ainakin täällä, missä minä asustelen.

Ai niin, hauskaa juhannusta kaikille! Minä juhlin keskikesää kantamalla laatikoita ja huonekaluja entisen pomoni apuna. Työteliäs lauantai tulossa.