perjantai 31. heinäkuuta 2015

Viikonlopuksi on luvattu kaunista

Voi miten ihanaa, kun on perjantai! Kolme vuotta olen jo saanut nauttia viikonlopun odotuksesta perjantaina niin, ettei ole tarvinnut pelätä tulevia päiviä. Tämä on mahtava olotila!

Näinä kolmena vuotena olen saanut elämääni takaisin ja tunnen oloni onnelliseksi. No, niin onnelliseksi kuin tylsää yksinelämää viettävä ihminen voi tuntea. En minä päivittäin riemusta hihku ja hyppele, enkä edes viikoittain. Joskus kyllä. Viime viikon torstaina sattui sellainen päivä, kun en osannut olla paikallani vaan piti oikein nauraa ja iloita. Siihen ei kyllä ollut oman elämäni onnellisuus syynä vaan kamera.

Vanha, käytettynä ostettu kamerani lopetti toimintansa loppukeväästä ja siitä lähtien olen halajanut uutta. Olen tutkinut netistä osto-myynti-osastoja, juossut kaupoissa hipelöimässä laitteita ja selannut mainoksia. Kaikki sellaiset, joita ajattelin, olivat ihan liian kalliita. Halusin sellaisen kameran, joka tuntuu tukevalta, jolla saa hyviä kuvia, jossa on tarpeeksi säätöjä ja joka painaa niskan kasaan, kun sitä raahaa paikasta toiseen.

Viime torstaina oli jo ihan hilkulla, etten pistänyt rahojani uuteen laitteeseen, joka ei kyllä ollut sellainen kuin toivoin, mutta vähän sinne päin. En kuitenkaan ostanut vaan jäin vielä miettimään ja lupasin mennä kauppaan uudestaan seuraavana päivänä. Eipä tarvinnut mennä! Työpaikalle palattuani selasin taas pikkuilmoituksia ja kuinkas ollakaan, siellä se oli, uusi kamerani! Soitin heti myyjälle. Hän oli julkaissut ilmoituksen viisitoista minuuttia aikaisemmin ja kerrankin satuin olemaan ensimmäinen ostajaehdokas. Yhtään en jäänyt empimään vaan päätin saman tien ostaa laitteen. Sen jälkeen piti toimiston käytävälle mennä oikein tanssahtelemaan ja julistamaan ilouutista. (Ei, työkaverit eivät ihmetelleet. Ovat tottuneet äkkinäisiin pyrskähdyksiini.)

Perjantaina hain uuden ystäväni ja meistä tuli heti kaverit. Eihän se viimeisintä mallia ole, mutta minulle sopiva. Toivottavasti tämä ystävä ei minua jätä ensimmäisen takaiskun tullessa. Minä olen ainakin luvannut pitää siitä hyvää huolta.

Nyt tulevana sunnuntaina lähden ulkoiluttamaan koiraa ja kameraa. Onneksi ei ole luvattu sadetta vaan tulossa pitäisi olla oikein kaunis kesäpäivä.

1 kommentti:

  1. Nyt odotellaan niitä kuvia, uudella kameralla otettuja. Onnea kamerasta!

    VastaaPoista