Enpäs kadonnutkaan kokonaan ylämaille, mutta läheltä piti. Mieli on vieläkin Skotlannin rannoilla, vuorilla, nummilla ja kaupungeissa vaikka muuten olenkin taas perusarjessa. Matka oli ihana! En muistanutkaan, kuinka hienoa on tavata uusia ja vanhoja ystäviä ja jutella ja nauraa, syödä ja juoda hyvin. Tällaista ei minulle ole tapahtunut vuosikausiin.
Tuntui, että olin koko ajan se yllätysvieras, jota pidettiin kuin kukkaa kämmenellä. Yönikin nukuin hyvin, jopa 8 tuntia yhteen soittoon.
Lomani alun vietin pienessä kylässä aika pohjoisessa ja pari viimeistä päivää ystävieni luona Edinburghissa. Kyläpaikat ja ihmiset olivat erilaisia, mutta kummassakin paikassa olin kuin kotonani. Nyt en odota vuosikausia ennen kuin menen takaisin. Seuraavaksi taidankin mennä länsirannikon puolelle hyvän ystäväni kotiin nuoruuttamme muistelemaan.
Nyt olen hakenut koirat kotiin ja yritän taas olla niin kuin ennenkin. Luultavasti tämä matkan jälkeinen euforia katoaa vähitellen, mutta yritän pitää siitä kiinni niin kauan kuin mahdollista.
Tervetuloa takaisin blogistaniaan! Hyvänkin matkan jälkeen kotiin on aina hyvä palata;)
VastaaPoistaKiitos :) Nykyisin varsinkin on kiva tulla kotiin.
PoistaTervetuloa takaisin vaikka hetken jo luulinkin sinun jääneen Ylämaille! Matkailu on hienoa ja sulla varmasti vielä parempaa kun sulla on sidoksia sinne ylämaille. Mukavaa saada sut takaisin <3
VastaaPoistaKiitos Peppone. Läheltä piti, etten olisi sille tielle jäänyt, mutta sitten muistin koirat.
Poista