Istun vielä työtuolillani ja ihmettelen. Onneksi entinen lähipomo jätti punaisen tyynynsä käyttööni ja tuoli on nyt mukavan pehmeä. Uusi lähipomokin pääsi tuohon seinän taakse tänään ja aloitti reippaasti hommansa. Taitaa luulla vähän liikoja asemastaan. Onneksi ollaan tuttuja ja voin suoraan sanoa, ettei nyt turhaan hätäilisi ja stressiä ottaisi. Ei meillä vastuuta ihan heti anneta, vaikka tittelin saikin.
Sitä ihmettelen, että miksi vielä täällä olen, vaikka voisin olla kotona tai lenkillä koirien kanssa. Mutta kun lupasin jäädä odottamaan Erittäin Tärkeätä Paperia, mihin toivottavasti ihan pian saan pistää oman sormenjälkeni, niin en kai voi noin vain kadota paikalta. Olisihan se pitänyt tajuta, ettei paperi ajoissa tule, kun kuulin, kuka sitä väsää. T-ä-m-ä-n t-o-i-m-i-s-t-o-n h-i-t-a-i-n henkilö yrittää pistää sanoja paperille oikeaan järjestykseen. Sitä saa aina odottaa. Kyllä tyhmästä päästä kärsii nyt koko ruumis.
Toisaalta, nyt on ihan hyvä istuskella töissäkin vähän myöhempään, kun kukaan ei soittele perään tai lähetä kiukkuisia viestejä. Eikä huuda naama punaisena, kun lopulta kotiin menen. Koirat ottavat aina iloisina vastaan, eivätkä koskaan mökötä, jos olen pitkään poissa. Päinvastoin. Kun nyt vaan pääsisin sinne kotiin!
Aika voi käydä kyllä pitkäksi mutta saahan siitä sen saman rahan kuin pää punaisena painamisestakin eli jotain positiivista.
VastaaPoistaKoirat ovat kyllä siitä mahtavia että ne ovat aina pyyteettömän iloisia, oli tapahtumien väli muutama sekunti tai useampi tunti.