Loma vain huononee loppua kohden

Tarkoitukseni oli kirjoittaa lomastani oikein pitkän kaavan mukaan kuvien kanssa. Nyt kaikenlaisten ikävien juttujen jälkeen totean vain, että hauskaa oli. Olen saunonut, uinut, viettänyt aikaa sukulaisten ja ystävien kanssa, syönyt ja juonut hyvin ja nauranut paljon. Siinähän se.

Kotiin tultuani hain koirat kotiin. Toinen hyppeli iloisena ja juoksi suoraa päätä autoon. Toinenkin oli iloinen, mutta poistuessaan yksiöstään sillä pettivät jalat alta. Pelästyin aika lailla, mutta kun hoitaja sanoi, ettei koira ollut oikein syönyt mitään ja juominenkin oli ollut sitä sun tätä, ajattelin, että kyllä se pian taas on oma itsensä. Pari päivää kotona olon jälkeen se oli vieläki heikko ja käveleminen ei sujunut ollenkaan.

Eilen pääsin päivystävälle eläinlääkärille, joka sattuikin olemaan omalääkärimme. Hieno juttu! Vähän aikaa koiraa tutkittuaan hän sanoi, että koira on erittäin sairas ja toivoi, että ehditään vielä hoitaa. Tänään saan illalla tietää, mitä verikokeista löytyi, mutta jo nyt koira joutui kortisoni- ja antibioottikuurille. Ulkona saa käydä vain tarpeillaan, pitkät lenkit on täysin kiellettyjä. Nyt syötän reppanalle melkein pelkästään punaista lihaa, annan sen levätä niin paljon kuin haluaa ja silittelen ja halailen mahdollisuuksieni mukaan. Toivottavasti lääkitys alkaa auttaa ja koira tulee taas kuntoon.

Tänään vein sitä pihalle ihan vaan pikaisesti ja suljin oven perässäni. Samalla tajusin, että avaimet jäivät sisälle! Voi helvetin perkele! Onneksi tuttavallani on vara-avaimet ja hän lupasi tuoda ne, mutta ainakin tunti meni ennenkuin päästiin taas sisälle. Aurinkoisella nurmikolla istuskellessani mietiskelin vara-avaimelle piilopaikkaa

Eikä siinä vielä kaikki. Päivän vastoinkäymiset saivat ihan uuden ulottuvuuden postipojan käynnin jälkeen. Hän toi kaikki lomanaikaiset postini, joiden joukossa oli kirje Suomen poliisilta. Soitin heti lähettäjälle ja kyselin, mitä oli tapahtunut. Omistamani asuntovaunu, jonka olin luovuttanut entiselle puolisolleni, mutta joka ei koskaan ollut siirtänyt sitä nimiinsä, oli palanut poroksi ja samalla polttanut pari varastoa ja niiden sisällä olleet maataloustyökoneet. Sydän alkoi hakata miljoonaa, kun poliisin kanssa pohdin, kuka mahtaa olla korvausvelvollinen. Vaunussa oli voimassa oleva vakuutus täältä asuinmaastani, joten sinne kai minun pitää asiasta ilmoittaa.

Sen jo päätin, että minä en ainakaan ryhdy maksumieheksi asiassa, mikä ei minulle kuulu millään lailla. En edes ollut Suomessa tulipalon aikana.

Olisikin ollut aika epätodellista, jos tämä kesä olisi sujunut ilman vastoinkäymisiä. Minulla on tosi huono karma kesäisin. En muista, koska viimeeksi olen saanut viettää lomani rentoutuen ja ilman murheita. Oikeastaan minua itkettää nyt.

Yhden lomakuvan laitan tänne kuitenkin. Tässä on kuikka, joka tuli katsomaan, kun uitin varpaitani järvessä. Sitten se sukelsi ja tuli ylös noin parin sadan metrin päässä. Kaunis lintu.