Viikko lomaa eikä lomasta tietoakaan, vielä

Ystävä Australiasta tuli ja meni. Onneksi asui hotellissa ja onneksi on jo niin vanha, että osaa arvostaa kunnon yöunia. Minäkin pääsin kotiin joka ilta ajoissa. Tai oikeastaan hän pääsi hotelliinsa syötyään kokkaamani päivällisen.

Oli todella hauskat kolme päivää. Toimin paikallisoppaana ja kuljetin miestä pitkin poikin ja ajelutin turisitbussillakin. Siitä tuli selkä kipeäksi, oli huonot istuimet. Kunnon skottina hän maksoi kaiken, mitä en ollenkaan pitänyt pahana.

Työpaikkahaastattelussa kävin pikaisesti kertomassa, etten halua jakaa työhuonettani kahden ihmisen kanssa. Olen jo vuosia saanut nauttia oman toimistohuoneeni rauhasta, enkä enää osaisi toisin olla. Kerroin myös haastattelijoille, että olen äänekäs, joten jos minä en häiriinny, niin toiset ihan varmasti. Minulta ei kysytty mitään oikeita kysymyksiä. En saanut kertoa hyviä ja huonoja puoliani tai kuinka ratkaisen ongelmia. Kaikenlaisia muita juttuja vain juteltiin, mm. kirjoista ja koirista ja vähän siitä työstäkin. Epäilenpä, etten ollut haastattelijoiden mieleen, olen liian vanha ja liian itsekäs. Ei se kuitenkaan haittaa, jos paikkaa en saa, kyllä minä vanhassakin paikassa viihdyn ainakin ajoittain.

Kerroin pomollekin, että kävin haastattelussa. Hän oli kauhuissaan ja sanoi, ettei halua minun lähtevän minnekään. Hätäpäissään lupasi kaikenlaisia työjuttujen muutoksia. Katsotaan sitten lomien jälkeen, vieläkö muistaa.

Liikuntaa sain keskiviikkona oikein rutkasti, kun menin kuin meninkin työpaikan Away Day -tapahtumaan (siellä pomonkin tapasin). Teemana oli Highland Games ja minäkin heittelin kolmen metrin pölkkyä minne sattui. Paremmin osasin äänekkäästi kannustaa oman ryhmäni edustajia. Lampaitakin piti paimentaa (olivat muuten oikeita sarvipäälampaita) ja opetella skotlantilaisia tansseja. Viskin maistelu oli kisan paras osuus, ehkä siksi, että tunnistin kaikki. Nimiä en tiennyt, mutta osasin sanoa, mikä oli skotlantilaista, mikä irlantilaista ja mikä täyttä roskaa. Ja se neljäs oli yllätys, yllätys japanilainen! Maukas ja edullinen tuttavuus.

Kaikenmaailman juhlimisen jälkeen pääsin kotiin joskus kahden aikaan yöllä. Onneksi kaveri oli käynyt syöttämässä ja ulkoiluttamassa koirat, ettei minun enää humisevan pääni kanssa tarvinnut lähteä pimeille kaduille kompuroimaan. Ja onneksi seuraavana päivänä sain zombina tuijottaa tennistä. Muuta en olisi jaksanutkaan.

Nyt en valita kuumuutta, vaikka suihkussa saan juosta tunnin välein. On kuuma, mutta niin kesällä kuuluukin olla. Täällä on jo tarpeeksi kauan kärsitty kylmästä ja sateesta ja tuulesta ja vaikka mistä.

Ensi viikolla aloitan oikean loman ja jätän parvekekukat oman onnensa nojaan. Postin kävin sentään pysäyttämässä. Samalla opetin postin virkailijalle, kuinka sähköpostiosoitteen @-merkki koneelta löytyy.