Lasku

Eilen en hakenut postiani laatikosta, kun ystävällinen naapurin rouva availi ovia tullessani kotiin panavien kauppakassien kanssa. Tänään aamulenkiltä tullessani katsoin, olisiko taas laskukasa odottamassa. Ei ollut kuin yksi. Krematoriosta. Rakas ystäväni oli tuhkattu viime viikolla ja uurna olisi nyt noudettavissa eläinlääkäriltä. Kerrankin oli kaunis lasku ja kauniit sanat. Itku tuli taas.

Kaipa tämä joskus loppuu, mutta vielä olen kovin herkällä päällä. Yhtenä aamuna kuulin selvästi, kuinka koirani käveli parvekkeella. Piti oikein tarkistaa, että toinen koirsita nukkui. Ei parvekkeella ketään ollut, kuulin ihan harhoja. Tänään näin, että pikkukoira nukkui olohuoneen lattialla lempipaikallaan. Sitten tajustin, että tyynyhän siinä vain oli. Taidan olla tulossa hulluksi.

Enkä sinne bileisiinkään lähtenyt. Itkin koko viime lauantain, enkä ollut ollenkaan bilekunnossa. Silmätkin punaiset ja turvoksissa. Ehkä joskus tulevaisuudessa uskallan mennä oikeasti ihmisten ilmoille.