Nyt on olkapäät niin kipeinä, ettei enää edes naurata. Varsinkin oikeanpuoleinen vihloo ja särkee ja sattuu ja vaikka mitä. Eikä anna nukkua eikä rapsuttaa koiraa. Onneksi antaa sentään tässä rauhaisasti näpytellä.
Olkapääni, ja lähes kaikki muutkin niveleni, ovat erikoista mallia. Olen lapsesta saakka osannut hölskytellä niitä sinne tänne miten sattuu. Hups vaan, ja taas lähti olkapää sijoiltaan! Monet makoisat naurut olen saanut, kun niveltemppujani olen tehnyt. Ja katsojat ovat kauhistelleet. Tottakai minua on muistuteltu siitä, että mokoma omalla kropalla pelleily vielä kostautuu ja vanhempana saan kärsiä.
Nyt se sitten tuli, se kärsimys. Ovat nämä olkapäät ennenkin vihoitelleet, mutteivät koskaan tälla tavoin. Jos vähänkin teen jotain ns. kotihommia, on oikea olka kuin tulessa hetken kuluttua. Hah, hyvä syy olla siivoamatta! Tai hyvä syy hommata siivooja kotiin, jos nyt siisti koti niin tärkeä olisi. Kauppakassin tai minkä tahansa vähänkin raskaamman kuorman kantaminen saa saman kivun ja säryn aikaan. Koiran ulkoiluttaminenkin on vaikeutunut, kun koirani on sellaista nykivää mallia. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen luullut koko käsivarren irtoavan, kun se innoissaan ryntää pusikkoa kohden etukäteen ilmoittamatta.
Kaipa tästä pitäisi lääkärille lähteä, muttei yhtään huvittaisi. Se lähettää kuitenkin kaikenmaailman kuvauksiin ja tökittäväksi ja varmaan vielä leikattavaksikin. Joutuisin taas sairaslomalle, ja kuka koiraakin ulkoiluttaisi, jos käsi tai kädet olisivat toimintakyvyttömiä?
Jospa tämä vaiva ja jomotus ja jumitus lähtisi itsestään pois? Ei se kyllä lähde, mutta vähän aikaa ainakin vielä uskottelen itselleni, että näin käy. Päänsärkyä tästä kivusta saa, eikä särkylääkkeistä tunnu olevan mitään apua.
Hyvä, kun on kolmen päivän viikonloppu edessä. Saan lepuuttaa olkapäitäni ja itseäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti