Ja kassi lensi

Eilen se tapahtui. Olen jo pitkään tiennyt, että jonakin päivänä kaadun juuri siinä mäessä, jota aamuisin käytän ehtiäkseni nopeammin bussipysäkille.

Olin juuri jutellut entisen pomoni kanssa puhelimessa ja kannoin paperikassissa hänelle ja uudelle puolisolleen tarkoitettua häälahjaa. Onneksi se oli pelkkää paperia, kaikenmaailan särkyvä olisi varmasti särkynyt.

Pääni oli ehkä pilvissä, enkä tuijottanut tarkasti jalkojeni liikettä mukulakivien tai mitä lie tiiliskiviä ne nyt ovat, peittämällä tiellä. Yhtäkkiä olin polvillani, selälläni, vaikka millä läni. Onneksi käsilaukkuni oli kiinni lentäessään kädestäni parin metrin päähän. Ja onneksi se oli painava, eikä lähtenyt luistelemaan ajotielle päin niin kuin paperikassi paperisine lahjoineen. Päästin muutaman tärkeän ja asiaan kuuluvan suomenkielisen sanan ja kapusin jaloilleni. En ehtinyt tarkastaa vaurioita, kun piti juosta sen paperkassin perään. Onneksi ehdin ennen kuin autot ajoivat sen tuusan nuuskaksi.

Ajatusteni kohde kaatumishetkellä

 Bussipysäkillä tutkin itseäni tarkemmin. Kummastakin polvesta tihkui verta housunpunttien läpi. Housut olivat melkein rikki. Voi petkele! Taas menetin yhdet työhousut! En millään haluaisi lähteä housuostoksille, kun tälle persjalkaiselle on täältä tosi vaikea löytää mitään sopivaa. Polvien lisäksi vasen kämmen oli saanut kunnon iskun ja näytti kauniisti muuttuvan mustaksi.

Töissä sain polveni siivotuiksi ja laastaroiduiksi, eivätkä vahingot ilmeisesti olleetkaan niin pahoja kuin aluksi luulin. Ei edes luita katkennut.

Olen lapsesta asti kaatuillut ja itseäni kolhinut eri tavoin. Taidan olla kömpelö. Olen ihan varma, että sinä päivänä, kun elämäni päättyy, joku joutuu kokoamaan ruumiin kappaleet joko auton alta tai kivilouhikosta tai sitten vain yksinkertaisesti lyön pääni metsässä puunrunkoon ja jään niille sijoilleni. Juu, ja ei tarvitse elvyttää, kiitos.

J.K. Siivosin äsken kuivaa koiranoksennusta olohuoneen matolta. Olikohan eilen vahinko tapahtunut? Aika myöhään tulin töistä kotiin, enkä ihmeemmin ympärilleni katsellut, kun noita polviakin jomotti. Hyvin muuten lähti oksennus astianpesuaineella, eikä minulle edes tullut tavanomaista yökkäilyreaktiota. Kuiva yrjö on parempi kuin märkä.