Vastaus: 14. Siihen lukuun pääsin, kun tässä yksi aamu laskeskelin niitä metrosta noustuani. Toki kävelen ison pankin takapihan ohi, joten ehkä sillä selittyy kameroiden lukumäärä. Omaa työpaikkaakin näköjään valvotaan. Kaksi pikkuriikkistä, mustekynän kokoista kameraa katselee, kuka menee, kuka tulee. Hyvä, kun valvovat. Tai en tiedä, valvovatko. Tuskin kaikki kamerat sentään koko ajan kuvaavat.
Minäkin haluaisin oman valvontakameran tai kaksi tai kolme. Olisi kiva katsella, mitä kotona tapahtuu poissaollessani. Mitä koira katsoo telkkarista, mitä se lukee, kenelle se soittaa. Yhden kovin salaisen kameran asentaisin etuoven ulkopuolelle, että näkisin, kuka kulloinkin käytävässä kulkee. Yhden ihan tavallisen vaikka eteiseen ja yhdn tai kaksi parvekkeelle kuvaamaan piha-aluetta.
Outoa uteliaisuutta, saattaa nyt joku sanoa. Jos joku tietäisi kaiken sen, mitä minä tiedän elämästäni, niin joku uskoisi, että uteliaisuutta kameravalvonta ei suinkaan olisi. Se toisi minulle turvaa ja poistaisi pelkoa ja paniikkia.
Niitä tunteita olen tällä viikolla tuntenut vaikka luulin jo päässeeni pahimman yli. Paniikkipeikko on myös huijannut Nukkumattia, joka ei enää tule makuuhuoneeseeni. Luulee, että peikko hoitaa hommat.
Peikon ilmestymisen syynä on viesti, jonka sain menneisyydestä. Luultavasti noin kuukauden kuluttua olen hiljaa kuin hiiri jossain nurkassa tai painun kokonaan maan alle.
Tänä viikonloppuna en kuitenkaan aio pelätä enkä panikoida. Yritän vähän siivota ja kokata, ja tietysti kävelen koiran kanssa pitkiä lenkkejä. Jos ei sada.
Minä haluaisin pihaan riistakameran tai vastaavan, näkisi mitä elukoita siellä yöllä liikkuu. Aamulla näkyy vain jälkiä lumessa. Nyt ei ole enää edes lunta. Täällä on kevät tulossa, lumet sulaneet ja linnut laulaa. Maaliskuun kunniaksi paistaa aurinkokin;-)
VastaaPoista