Kaikki koirat puhuvat suomea

Muutama viikko sitten törmäsin nuorehkoon mieheen koiransa kanssa. Itse olin myös koirieni kanssa liikkeellä, toinen koiristani hihnassa ja toinen hyppeli irrallaan ympärilläni. Hyppelevä koira ei pahemmin välitä muista koirista, jos minä olen lähellä. Meillä on näkymätön naru välillämme. (Arvostelijoille tiedoksi, täällä päin on tapana, ettei koiria pidetä hihnassa.)

Jostain syystä hyppivä koira kiinnostui nuoren miehen myös irrallaan jolkottelevasta koirasta. Meni sitä moikkaamaan, mutta tuli heti takaisin, kun kutsuin. Isompi koira ei tykännyt vaan ärähti hyppivälle, joka puolestaan näytti koko vinon ja harvan hammaskalustonsa ja päästi vinkuääniä. Nuorehko mies hermostui ja sanoi, että koirani oli hyökännyt hänen koiransa kimppuun. En tiedä, ehkä olikin vaikka suuresti epäilen. Se voi näyttää uhkaavalta, mutta koskaan en ole nähnyt sen hyökkäävän, karkuun se lähtee, jos tilanne muuttuu vakavaksi. Pelkuri.

Sitten kuulin, että minun pitäisi muuttaa pois maasta, kun koirani puhuvat vain suomea eikä hyppivä ymmärtänyt, mitä mies oli sille sanonut. Aika hassua, sillä moni täkäläinen koira tuntuu ymmärtävän suomea.

Tänään näin miehen ja koiransa taas. Käytiin tutkimassa entistä lenkkimetsää, nyt avoimeksi hakattua aluetta (ks. edellinen postaus). Tajusin, että mies usutti koiraansa meitä kohti ja hyvin koira totteli. Lähestyi tuulispäänä aukion toiselta reunalta. Itse olin olevinani kuin en olisi mitään nähnyt, käännyin rauhallisesti ympäri ja poistuin paikalta. Onneksi koirani olivat niin innoissaan kaiken maailman tuoksuista, etteivät ehtineet nähdä lähestyvää paimenkoiraa.

Kyllä voivatkin jotkut olla outoja! Tai sitten minä olen outo, kun en jäänyt odottamaan, mitä lähestyvällä koiralla olisi ollut sanottavaa. Ehkä se olisi vain pääsiäistä toivottanut ja minä tyhmä en antanut mahdollisuutta.