Heräsin aamulla kännykän kilinään ja siirsin meteliä kymmenellä minuutilla lähemmäs seitsemää. Puhelin kilisi uudestaan ja taas siirsin 10 minuuttia. Tätä jatkui lähes tunnin, kunnes lopulta annoin peräksi ja nousin ylös.
Aamut ovat niin kovin vaikeita. En millään jaksaisi nousta ja koiratkaan eivät yhtään auta. Kuorsaavat vähintään yhtä sikeästi kuin minäkin. Viime yönä heräilin useamman kerran ja siksi varmaan nouseminen oli niin kivuliasta. No, tätä ei nyt kannata uskoa, ylös nousu on aina tuskien taival. Nykyisin ihan konkreettisestikin, kun nilkka särkee ja jomottaa ja jalalle astuminen on täyttä tuskaa.
Töihin pääsin lähtemään reippaasti myöhässä. Tänään autoilin, kun ajattelin, ettei jalka rasittuisi. Liikenne oli kuitenkin nykivää ja ruuhkaista ja kytkin joutui kovalle käytölle, ja nilkkaan sattui. Ei ehkä kovin hyvä idea tuo autolla töihin meno. Toivottavasti pääsen ainakin illalla reippaasti kotiin. Yleensä siihen suuntaan liikenne vetää vähän vikkelämmin kuin kaupunkiin päin.
Kun kerran tulin myöhässä töihin, monta viestiä oli jo odottamassa. Yksi oli leikatulta kollegaltani ja heti pirautin takaisin. Voi kun oli kiva kuulla, kuinka pirteä ja positiivinen hän oli. Ihan toisenlainen kuin miehensä viime viikolla. Lupasin mennä joku viikonloppu käymään kunhan saan jalan vähän parempaan kuntoon. Työkaveri kaukana maalla ja haluan mennä sinne koirien kanssa. Voidaan samalla ulkoilla uusissa maisemissa.
Nyt taas odottaa sata ja yksi hommaa työpöydällä ja tietokoneella. Taidankin arpoa sieltä seuraavan työn.
Heheh, minä olen taas sitä ärsyttävää lajia, jonka kello soi vain kerran ja pomppaan ylös sängystä toimintavalmiina kuin sähköjänis. Mutta puhetta saa minusta irti vasta aamukahvin jälkeen.
VastaaPoistaOi kummitus, siinä me olemme kyllä täysin samaa heimoa. Aina ei malta odottaa edes siihen kellon soittoon.. ;P
PoistaOlin minäkin ennen tuollainen kunnollinen herääjä, mutta nyt nukkuisin vaikka kuinka pitkään. Puhe mulla alkaa heti, kun saan jalat heitetyksi sängystä lattialle.
VastaaPoista