Seuraavaksi kiitän Topoa haasteesta. Sekin on blogille, jolla on alle 200 lukijaa. Jotenkin maaginen luku tuo 200. Lupaan vastata kysymyksiin ja pistää haasteen kiertämään mahdollisimman pian.
Nyt niistä jonoista:
En sitten ikinä varmaan ymmärrä tämän maan tapoja. Yritin eilen hoitaa monta asiaa pois, mutta onnistuin vain käymään marketissa ja kodinkonekaupassa. Siinäkin oli tasan puolet liikaa.
Tilasin kkk:sta netin kautta pölynimurin ja hetken päästä sain tekstarin, että nyt olisi masiina noudettavissa. Autollahan kauppaan piti mennä, kun arvasin, että saan kuljetettavakseni aika ison laatikon. Ei olisi pitänyt! Ostoskeskuksen parkkipaikalla oli elämää suurempi tungos ja kauan sain kierrellä ennen kuin löysin autolleni kolosen. Samalla manasin kuskien ajotaitoja tai pikemminkin ajotaidottomuutta. Liikkeellä oli ilmeisesti kaikki sellaiset, jotka autoilevat vain kerran vuodessa.
Pölynimurikaupassa sain odottaa vuoroani ja sen jälkeen odotin parkkipaikaille pääsyä. Oma vika, olisi pitänyt tarkistaa ostarin ohjelma. Siellä oli alennusmyyntien loppumisen kunniaksi jonkinlaiset markkinapäivät ja tietysti väkeä mustanaan.
Seuraavaksi menin markettiin ruokaostoksille ja enkös sisään mennessäni törmännyt hetki sitten ostamaani pölynimuriin. Olivat marketissa 40 euroa halvempia kuin toisessa kaupassa. Suuri harmitus iski. Koska oikein muistaisin tarkistaa kaikkien mahdollisten liikkeiden nettisivut ennen kauppaan lähtemistä? Ei ollut eka kerta, kun tajusin tyrineeni.
Eilisen päivän viimeisen jonotuksen suoritin sitten kaupan kassalla. Joku voisi tulla tänne opettamaan suomalaista kassatouhua. Ikinä en muista Suomessa nähneeni, että kassahenkilöt rupattelevat keskenään samalla kuin skannaavat ostoksia. Eihän sellaisesta muuta seuraa kuin virheitä virheiden perään ja jonot liikkuvat etanan vauhdilla. Menin korttimaksujonoon, kun ajattelin, että se liikkuisi rivakasti, mutta väärin ajateltu. Jotain vikaa täytyy ihmisten silmissä olla, kun eivät osaa lukea suuria kylttejä ja alkavat kassalla kaivaa käteistä rahaa maksuksi. Sitten odotellaan, kun asiakas käy kassahenkilön kanssa toisella kassalla maksamassa ostoksensa. Opettelisivat lukemaan!
Ihan vähän vaan v**tti, kun lopulta pääsin kotiin. Kaiken lisäksi yksi talon hisseistä oli rikki ja yläkerran mummu oli päättänyt pitää yhden itsellään. Aika pahasti katsoi, kun änkesin samaan hissiin kahden kassin ja yhden pölynimurilaatikon kanssa.
Vaikka kyllä eilen mukavaakin tapahtui, tilasin huhtikuulle lentolippuja. Sain kutsun aupair-isäni synttäreille Skotlantiin ja ilman muuta menen, kun tyttärensä lupasi majapaikankin. Kotimatkalla käyn tapaamassa vanhoja tuttuja, joita en ole vuosikausiin nähnyt. Vielä pitää järjestää koirille hoitopaikka ja sitten voinkin alkaa suunnitella matkaa oikein tosissani. Tulee varmaan jännittävä matka. Ihan hyrisyttää, kun ajattelenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti