Joka toiselle kuoppaa kaivaa

Oltiin taas koirien kanssa kaivuuhommissa. Tai minä en kaivanut yhtään mitään paitsi taskujani silloin tällöin, kun piti toiselle intoilijalle antaa koirannamuja.

Joka lauantai ja sunnuntai yritän mennä vähän pidemmälle aamulenkille kuin arkiaamuisin. Nyt, kun jalka on kipeä enkä saisi paljon kävellä, ollaan menty läheiseen metsikköön. Siellä saavat elukat juosta vapaina ja temmeltää toisten koirien kanssa. Itse seisoskelen ja odottelen, koska matka jatkuu. Viime aikoina olemme käyttäneet paljon aikaa myyrien etsimiseen. Varsinkin toinen koirista ei muuta tekisikään kuin kuoputtaisi maata perspuoli pystyssä. Aika syvälle se pääsi tänäänkin, vain häntä oli näkyvissä, kun kuopasta lensi multaa pitkin puitten juuria. Myyriä ei kyllä löytetty tänäänkään.

Toinen ei niin kamalasti jaksa keskittyä yhteen hommaan. Sillä on muutakin tekemistä kuten keppien hakemista ja puremista, vieraiden koirien opastamista ja lintujen jahtaamista. Tänään se luuli löytäneensä uuden kaverin, kun ohi käveli nuori mies ison tyttökoiransa kanssa. Koirat olivat kuitenkin jostain syystä eri mieltä asioista ja mies alkoi käskeä minun koiraani pois. Eihän se mitään tajunnut, kun vieraalla kielellä puhuttiin. Liekö kuullutkaan, kun itse kiroili niin äänekkäästi. Vasta kun minä suomeksi sanoin, että jättäisi ison koiran rauhaan, koirani ymmärsi. Vihainen nuori mies oli sitä mieltä, että minun pitäisi häipyä maasta, kun koirani ei kerran kieltäkään ymmärrä. Sen verran mies oli kiireinen, etten ehtinyt mitään sanoa, kun oli jo häipynyt omille teilleen.

Täytyy yrittää tulevaisuudessa kiertää kyseinen nuori mies ja koiransa kaukaa. Olivat vähän ikäviä tapauksia. Toisaalta koira oli kyllä varmaan ihan kiva.