Iltapäivä putkessa

Vietin eilen kertakaikkisen sairauspäivän. En alkuunkaan päässyt töihin, kun flunssa iski kurkkuun, korviin, keuhkoihin, otsalohkoon ja kaikkiin muihinkin mahdollisiin paikkoihin.

Iltapäiväksi oli varattuna olkapään varjoainekuvaus tuosta ihan lähi sairaalasta ja aika pitkään mietin, pystyisinkö tai jaksaisinko mennä. Jaksoin

Röntgenosastolla odotti yllätys. Minulta kysyttiin, olinko jodille allerginen, kun aikoisivat sitä pruutata olkaniveleen. Sanoin olevani. Ihmettelivät, miksei lääkäri sitä ollut minulta kysynyt. En minä vaan tiennyt. Asiaa pohdittiin jonkin aikaa ja samalla otettiin ihan tavallisia röntgenkuvia. Lopulta röntgenlääkäri tuli ja sanoi jutelleensa esimiehensä kanssa. Yhdessä päättivät, ettei kannata ottaa riskiä ja lähettivät minut magneettikuvaukseen. Minun ei tarvinnut edes uutta aikaa varata, tunnin verran vain odottelin.

Lopulta makasin viluissani sairaalakauhtanaan pukeutuneena putken edessä. Ei pelottanut yhtään. Korvilleni sain kuulosuojaimet. Luulin tosin, että musiikkia niistä kuuluisi, mutta sellaista onnea ei sentään ollut. Päälleni levitettiin peitto ja toiseen käteen hälytysnappi, jos vaikka vessaan välillä pitäisi pyytää.

Liuin hiljaa putkeen pää edellä ja sain kuunnella sangen progressiivista mus rytmimeteliä runsaan puolen tunnin ajan. Taisin jopa nukahtaa muutaman kerran, kun välillä oli hiljaista.

Aika outo tunne oli kyllä, kun ihan varmasti ihoa kuumotti aina pahimman metelin aikana. Sanovat, ettei magneettikuvaus tunnu, mutta kyllä tuntui. Ei yhtään pahalta kuitenkaan.

Saa nähdä, mitä lääkäri sanoo, kun saa tulokset, kun olikin ihan eri kuvaus, mihin hän lähetti.

Tänään menen tapaamaan entistä omalääkäriäni pitkästä aikaa. Ehkäpä saan oikein sairaslomaa tämän räkätautini takia.