Ruokala on tärkeä ja vielä tärkeämpi on kahviautomaatti

Onneksi tänään loppuu tämä kurjistelu! Huomenna aukeaa uudistettu ja remontoitu työpaikan kanttiini. Toivottavasti uusi ruokalanpitäjä on edes vähän muuttanut systeemejä, eikä koko lounastaukoa tarvitse viettää jonottaen.

 

Maanantaina en muistanut koko suljettua ruokalaa ja jouduin käymään kaupassa hakemassa syömistä. Ostin purkin raejuustoa. Kyllä sen avulla päivän jaksoi. Eilen kannoin evääksi pari keitettyä kananmunaa, sunnuntaista lammaspaistia ja muutaman tomaatin. Silläkin pärjäsi oikein hyvin.

 

Illalla keittelin kotona soppaa, kun löysin jääkaapista porkkanoita, palsternakkaa ja purjoja. Lisäsin mausteita yms. oikein reippaasti ja hyvää tuli. Aamulla lämmitin termoskannullisen ja ripottelin sekaan homejuustoa. Äsken söin koko satsin. Omia eväitä onkin ihan mukava syödä, paha juttu vain se, etten tällaisina päivinä lähde työpaikaltani mihinkään. Istun tässä kuin tatti, teen töitä ja syön. Tai kirjoitan blogia ja syön.

 

Kahviakin teki mieli, ja kun kerran kanttiinista ei sitä nyt saa, eikä minulla ole yhtään kahvikapselia keitintä varten, menin alakerran automaatille. Siellä on tarjolla vaikka mitä, tai pitäisi olla. Tällä viikolla automaatille on ollut pitkät jonot, kun kaikkien kahvihammasta kolottaa samaan aikaan. Ajattelin äsken, että minullahan kävi hyvä tuuri, ei jonoa yhtään, kun kahvinhimossana lähestyin automaattia.

 

Yllätys oli hetken suuri. Jäljellä ei ollut kuin kuumaa vettä, kofeiinitonta kahvia ja vaniljakahvia pikajauheesta. Ei espressoa, ei maitokahvia, ei capuccinoa, ei mitään. Koska kofeiiniton kahvi ei minusta ole kahvia ollenkaan, valitsin vaniljakahvin. Ei sekään ollut. Join kupillisen ällöttävän makeaa lientä, mikä ei edes haissut vaniljalle. Onneksi työkaveri oli tuonut palan valkosuklaatorttua. Nyt on huulet imelät ja yhteen liimaantuneet. Olisin varmaan maukas pusukaveri.

 

Huomenna menen katsastamaan uuden vanhan työmaakuppilan ja ostan ison kupin kahvia!