Onneksi on suihku

Seisoin äsken ainakin vartin kuuman suihkun alla ja toivoin, että joku ihme muuttaisi kylpyhuoneeni saunaksi. Palelin sisuskalujani myöten, mutta onneksi suihkun alla aloin vähitellen lämmetä. Voi, un olisi se sauna!

Muutamalla tuttavallani täällä on kotonaan sauna, mutta vielä kertaakaan en ole saanut kutsua saunottelemaan. Ehkä sauna on kovinkin yksityinen paikka, johon ei ulkopuolisia haluta. Suomessa käydessäni sitten saunonkin oikein pitkän kaavan mukaan ja joka päivä olin sitten kylässä tai sukulaisissa. Kyllähän täälläkin saunomaan pääsisi, mutta yleensä niissä pitää käyttäytyä kovin sivistyneesti, ei saa heittää löylyä, täytyy olla uimapuku päällä tai ainakin pyyhe ympärillä, jne. En minä sellaista jaksa.

Ai että, miksi oli niin kylmä? No tietysti siksi, kun piti seisoa tunnin verran metsässä katsomassa, kun koira yritti etsiä myyriä maan alta. Taas se sai aikaiseksi monta kuoppaa, muttei yhtään myyrää. Toistaiseksi on elämänsä aikana peräti yhden otuksen onnistunut nappaamaan. Se menikin nielusta alas pikavauhtia. Todellista elävää ravintoa!

Meillä on lähes joka lauantai myyränkaivuupäivä. Koira herättää minut viimeistään puoli kahdeksan ja yrittää kaikkensa, että lähdettäisiin heti ulos. Jaksaa onneksi sentään odottaa, että syön aamupalan. Ilman kahvia en suostu lähtemään mihinkään. Tänään etsin vielä kirjankin mukaani, kun tiesin, että seisoskeluksi aamulenkkimme kuitenkin menisi.

Olen ihmetellyt, kuinka se tietää, koska on lauantai. Arkiaamuisin se ei harrasta samanlaista touhottamista, eikä sunnuntaisin. Outo juttu.

Aamun kuoppaurakan jälkeen minä palelin ja koira oli likainen. Kumpikin pääsi suihkuun. Nyt koira  nukkuu paksuun pyyhkeeseen kiedottuna ja minä jatkan lauantaita. Jatkakaa tekin.

J.K. Heti kotiin päästyämme kävin parvekkeella peittämässä pelargoniat. Jospa ne kestäisivät hengissä kevääseen saakka. Toivottavasti ei tule kovia pakkasia.