Taistelua tuulimyllyjä vastaan

Ensimmäinen työviikko on melkein ohi ja päähäni on ilmestynyt tuhansittain harmaita hiuksia. Kaikki on muuttunut. Tai ei sentään kaikki, sama työhuone, sama kone, lähes samat työkaverit, mutta muuten. Nyt yritän luovia ja sopeutua muutoksiin. Ei ole helppoa tämä, ei.

Näkyvin muutos on varmaankin yksikköni uusi nimi, jolla taas on vaikutusta moneen muuhun tärkeään asiaan kuten vaikka atk-ohjelmiin. Minulla ei ole enää oikeutta ennen vuoden vaihdetta luomiini tiedostoihin tai asiakirjoihin, koska olin silloin töissä B-yksikössä (nimi muutettu). Koska nyt kuulun C:hen (nimi muutettu), en voi räpeltää B:n asioiden kanssa. Monen  monituista kertaa olen jo joutunut ottamaan yhteyttä helpdeskiin, kun en ole pystynyt muokkaamaan juttuja, joita olisi pitänyt. Näitä ongelmia ei kuulemma ole otettu huomioon organisaatiomuutosta tehdessä. Eipä tietenkään. Yläkerrassa tehdään uudistuksia ja täällä maan tasalla yritetään ymmärtää ja räpistellä.

Yllätykseni oli myös suuri, kun kirjasin työtuntejani systeemiin. Hupsista vaan, minua ei enää ollutkaan! Ajattelin, että nyt on joku suuri päällikkö päättänyt armahtaa Kionayan ja päästää vapauteen. Otin yhteyttä aputiskiin, mutta ennen kuin sieltä kukaan vastasi, olin ihan itse osannut päivittää itseni tämänvuotiseksi. Työkaveri hyväksyi tekemiseni ja asia oli sillä selvä. Pistin lisää meiliä apuihmisille ja kerroin, että ongelma ei ollut enää ongelma. Heti vastasivat ja kiittivät, kun omatoimisesti asian selvitimme.

Työaikakin muuttui. Tästä vuodesta alkaen teemme puoli tuntia pidempää työpäivää kuin viime vuonna. Luonnollisesti mitään rahallista korvausta tästä 2,5 tunnin ylimääräisestä ajasta ei tule. Onneksi sentää liukuvasta työajasta ei tarvinnut luopua. En saa itseäni mitenkään työmaalle ennen yhdeksää, ja siihenkin ehtiminen vaatii huomattavia ponnistuksia. Nyt on pakko pitää lyhyt ruokatauko ja olla pitkään töissä, että saan edes sen 8 tuntia päivässä täyteen. No, eipä tarvitse pomolta kysellä, voisinko pitää vapaata, kun on noita ylimääräisiä tuntejakin kertynyt. Niitäpä ei enää kerry.

Ja se saakutin ruokalakin muuttui! Ensi viikolla muuttuu kuulemma ruokakin, mutta tällä viikolla korottivat jo hintoja. Ennen päivän annokseen kuului keitto, lämmin ruoka ja pieni sämpylä, nyt ei kuulu kuin ruoka. Soppaa ja leipää saa lisärahalla. Salaattiannoksen sai ennen koota aika edullisesti, mutta nyt kuulemma on lautasella tuplahinta. Kahvi sentään pysyi entisellään, onneksi.

En minä yleensä ole kovin muutosvastarintainen, mutta nyt on tullut uusia asioita vähän liian kanssa. Sellainenkin pikku juttu kuin asiakirjojen skannaaminen oli ns. modernisoitu. Eilen lyötiin monta päätä seinään ennen kuin selvisi, kuinka homma hoituu. Hyvinhän homma sujui, kun sen ensin oppi.

Ensi viikolla voinkin opettaa pomon uusille tavoille, kun tulee lomilta töihin. Hän ei varmaan tiedä muutoksista vielä puoliakaan.