Sanoin talonmiehellemme, että minun tulee häntä ja vaimoaan ikävä. Hän kertoi iloisena eläkkeelle jäämisestään ja muuttamisesta kauas, kauas pois, ihan Kuubaan saakka. Minulle tuli pala kurkkuun. Talkkaripariskunta on niin kamalan mukava ja auttavainen. Olen aina saanut apua ja tukea, on kysymys ollut roskista tai avaimista tai parvekekukista tai mistä vaan.
Talonmiehen vaimo on kuubalainen ja hänellä on vanhat vanhemmat kotimaassaan. Heitä pariskunta lähtee hoitamaan. Tänne jää tytär ja kaksi lapsenlasta. Ei muuttopäätös varmaan helppo ollut, mutta ihminen on sopeutuvainen. Toivotan sydämestäni heille onnea.
Saa nähdä, minkälainen uusi talonmies on. Muuta en hänestä vielä tiedä kuin nimensä. Se on Daniel.
Muitakin muutoksia olen täällä asuinympäristössä huomannut. Ensin vastapäiseen asuntoon muutti nainen, joka kovasti tekee itse remonttia. Repii tapetteja, maalaa ja yrittää saada uutta kotiaan asuttavaan kuntoon. On kuulemma aikamoinen homma.
Toisella puolen kerrostamme on ollut isohko asunto jo pitkään tyhjillään vanhahkon pariskunnan muutettua muualle. Asunto oli pitkään myynnissä ja viime viikolla näin ilmoitustaululla, että nyt on asunnolla uusi omistaja. Hän ilmoitti isosta remontista ja lupasi olla metelöimättä sunnuntaisin. Lauantaina kirjaimellisesti törmäsin häneen, kun tulin hissillä kotiin. 7. kerroksen kohdalla hissi pysähtyi, enkä ehtinyt vielä avata ovea, kun joku kiskaisi sen auki ja astui hissiin ennen kuin minä ja koira päästiin sieltä ulos. Ilmassa oli pientä hämmennystä, kunnes pitkä ja komea mies tajusi, että minä asuin juuri siinä kerroksessa. Mies vaikutti oikein mukavalta pölyisine remonttivaatteineen ja hengityssuoja naaman edessä.
Hauskaa saada uusia naapureita, mutta talkkarin lähteminen kyllä harmittaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti