Alaselkäkipu ei ole hellittänyt paikallisista buranoista ja parasetamoleista huolimatta. Kylmäpakkaus auttaa hetken. Luulen kyllä, että kipu on keskiviikkoaamuna poissa, kun menen lääkäriä tapaamaan. Usein vaivani pelästyvät tohtoreita ja häipyvät ties minne karkuun.
Juttelin eilen tyttären kanssa ja hän sanoi, että pitää löytää OMT-fysioterapeutti selkääni hoitamaan. En ollutkaan ennen kuullut tuollaisesta ja heti piti ottaa selvää. Onhan niitä täälläkin jokunen, muttei missään ihan lähellä. No, katsotaan ensin, mitä lääkäri sanoo ja itketään sitten.
Pääsin sinne äänestyspaikallekin lauantaina. Oli hauska tilanne ilmoittautuessani, kun vaalivirkailija tutki passiani ja katsoi minua tosi pitkään. Sitten hän alkoi nauraa ja sanoi, ettei ole koskaan ennen tavannut ihmistä, jolla on ihan sama nimi kuin hänen äidillään. Jossain päin Suomea minulla on täyskaima, aika hassua.
Kun olin heittänyt moneen kertaan suljetun kirjekuoren vaaliuurnaan, lähdettiin koiran kanssa vaalilenkille. Isossa metsässä oli harvinaisen hiljaista. Saatiin kulkea tosi pitkään ennen kuin törmättiin koirakavereihin, ja yhtäkkiä niitä olikin ympärillä noin tusina. Onneksi oma murisijani osasi jollain tavalla käyttäytyä eikä ryhtynyt tappelemaan. Oli siinä kolmella ihmisellä kaitsemista, kun 12 koiran perään katsoivat. Kaikki juoksivat irtonaisina niin kuin täällä päin on tapana, ja käyttäytyivät oikein mallikkaasti. Minä taidankin olla ainoa, joka pitää koiransa kiinni. Haluaisin kyllä omanikin juoksevan vapaana toisten lailla, mutta tämä otus on sen verran arvaamaton, etten uskalla. Se voi yhtäkkiä suuttua toiselle poikakoiralle ihan silmittömästi. Tai sitten se saa jonkun vainun ja häipyy nenänsä perässä teille tuntemattomille. Eli kiinni on ja pysyy.
J.K. Eilen puolituttu naamakirjassa kommentoi, että minulla on äitini hyvä maku ja geenit. Alkoi naurattaa. Tokihan geenejä on, mutta hyvä maku! Hah, kommentoija ei tunne minua ilmeisesti ollenkaan. En viitsi hänelle vastata, voisin sanoa pahasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti