Harmaapäinen lääkäri ja apinanainen

Nyt olen saanut selkääni kunnolla. Kaksi kertaa on manipuloitu ja isketty kortisonipiikki rangan viereen. Ei tunnu kivalta, pistos kirvelee ja illalla tulee huono olo ja seuraavana aamuna nukun liian pitkään. Edes koira ei herätä. Se tuntee sympatiaa.

Eilen kävin viimeeksi harmaapäisen herran luona ja ensi viikolla vielä pitäisi. Silloin pitäisi olla vuorossa olkapää. En tiedä, menenkö, sen verran oudot liikuntaohjeet sain. Tänään kävin apteekissa saamani reseptin kanssa ja kuulin, että minulle oli määrätty lääkettä, jota ei enää tässä maassa saa myydä. Taitaa olla ihan liikaa vanhan koulun miehiä se lääkäri.

Kun kysyin häneltä, olisiko mitään ohjeita selkään varten, sain kuunnella pitkä luennos selästäni ja sen väärästä asennosta. Asento kyllä korjaantuu, paino laskee ja muutenkin tulen hyvänvointiseksi, kun teen niin kuin lääkäri määrää.

Minun pitäisi koko loppuelämäni kävellä ripeästi ja reippaasti 10 km päivässä selässäni reppu, jossa on 10 kg painoa. Kävelyasennon pitäisi olla sama kuin apinoilla eli etukumara. Lisäksi voisin käyttää keppiä apuna. "Sinun täytyy kävellä kuin muutkin vanhat naiset, kumarassa", sanoi lääkäriherra. "Turha yrittää pitää selkää suorassa, kun sinulla on notkoselkä. Se vain kipeytyy lisää." Hänen mukaansa vanhoilla naisilla (ja apinoilla) ei ole selkäkipuja, koska he kävelevät kumarassa.
Lääkäri myös ehdotti, että viettäisin lomani vuoristossa, jossa voisin kävellä ylämäkeen ja tulla jollain muulla pelillä takaisin alas. Ylämäkikävely kun vahvistaa paremmin kuin tasamaalla tallaaminen. Lähdin vastaanotolta aika oudoissa ajatuksissa.

Tänään kävin apteekissa hakemassa tohtorin määrämän lääkkeen jalkojeni kramppaamiseen. Apteekkari ihmetteli, kuinka tuollaista lääkettä määrätään, kun se ei enää ole luvallista tässä maassa. Lääke onkin jotain muuta kuin lihasrelaksanttia. Se on jotain tyrmäystippojen tapaista, jolla varmasti rentoutuu, kun putoaa maahan suorilta jaloilta pillerin ottamisen jälkeen. Lääke saattaa aiheuttaa hallusinaatioita ja riippuvuutta ja oli sillä muitakin, mielenkiintoisia vaikutuksia. Apteekkari lupasi kyllä pyörittää minulle pillereitä, jos haluan. En halunnut. Jalat saa krampata niin paljon kuin haluavat, minulla on öisin ihan tarpeeksi hallusinaatioita ilman lisäapujakin.

Onneksi on omat aivot vielä tallella ja voin ihan itse päättää, missä assennossa kävelen ja mitä pillereitä syön tai olen syömättä.