Kuva sinne, kuva tänne

Ehdinpäs tännekin pitkästä aikaa. Kauheaa kiirettä on pitänyt viime aikoina, kun työtöiden lisäksi otin harteilleni Projektin.

Lähipomo on tänään viimeistä päivää töissä ja pitää läksiäiset vasta jonkin ajan päästä. Onneksi ei pidä vielä, eihän täällä olisi ketään juhlijoitakaan, kun kaikki lomailevat näin pääsiäisen alla. Tai siis melkein kaikki, minä en, eikä lähipomo.

Niin se Projekti! Lupasin työkavereille, että teen valokuvakansion pomon työvuosista täällä tehtaalla. Hän tuli muutama vuosi ennen minua, mutta yli 13 vuotta olemme mekin yhdessä liukuhihnan ääressä olleet. Se on pitkä aika, pitempi kuin moni avioliitto. Alkuvuosista en löytänyt yhtään kuvaa, muttei minulla olisi ollut mahdollisuutta mitään skannatakaan, joten ne vuodet saavat jäädä unholaan. Ensimmäiset, erittäin huonolaatuiset digikuvat ovat vuodelta 2002.

Työni alkoi kollegoja kiusaamalla ja vaati pyytämällä heiltä kaikki mahdolliset valokuvat, jotka vielä tallella olivat. Lopulta sain kokonaiset muistitikun täydeltä kuvia selattavakseni. Niitä on tuhansia! Kopion kaikki, jossa vähänkin lähipomoa näkyi ja sen jälkeen aloin karsia. Lopulta albumiin pääsi 45 kuvaa.

Eikä ollut helppoa albumin luominenkaan. Koko ja malli ja hinta ja toimitusaika ja maksuehdot ja mitä muuta kaikkea pitikään tutkia ennen kuin päädyin siihen, mihin päädyin. Sen jälkeen törmäsin vielä kieliongelmiinkin, mutta niistä selvittiin kuukkelin avulla. Viime yönä klo 1.27 albumi oli viimein valmis ja uskalsin lähettää sen eteenpäin. Toimitusaika on 3-5 työpäivää, joten ensi viikolla pääsen katsomaan, tuliko siitä sellainen kuin halusin. Jokaisen kuvan alle en millään saanut kuvatekstejä aikaan, aivoista loppui kapasiteetti puolen yön aikoihin. Kirjoitellaan sitten läksiäisissä lisää vitsejä ihan vanhanaikaisesti kynällä.

Nyt saan lopulta rauhoittua kotonakin ja unohtaa työkavereiden kuvat vähäksi aikaa. Monta entistä kollegaa huomasin joukosta hävinneen ja häpeäkseni on sanottava, etten läheskään kaikkien kuvatusten nimiä muistanut.

Peeäs: Uskokaa tai älkää, mutta minun tulee lähipomoa ikävä. Yhdessä on koettu monet ilot ja murheet vuosien mittaan ja ystäväthän meistä vähitellen on tullut. Kyllä suomalainen ja ruotsalainen voivat hyvinkin tulla keskenään toimeen. Jotain iloakin tässä uudessa tilanteessa kuitenkin on, uudeksi lähipomokseni tulee hyvä kaverini ja kollegani vuosien takaa. Muut työkaverit liukuhihnan kummallakin puolella saavat kohta pidellä korviaan, kun huhuilemme toisillemme niin kuin vuosia sitten.