Vihreätakkinen mies

Kovasti olen ollut kiireinen viime aikoina. Niin kiireinen, että töitänikin olen joutunut delegoimaan toisille tai jättää kokonaan tekemättä.

Moni asia tässä elämässä vielä mättää, mutta yhdestä jutusta olen onnellinen. Olen nimittäin tajunnut, etten halua kotiini uusia huonekaluja vaan vanhoja. Se huomio nämä nykyiset kiireetkin on aiheuttanut. Tutkiskelen kaikki mahdolliset käytettyjen huonekalujen nettisivut, lähetän sähköposteja ja jopa soittamalla otan yhteyttä myyjiin. Tingin ja sovin tapaamisista ja kalujen katsomisesta.

Eilen minulla oli treffit vihreätakkisen miehen kanssa. Kysymys oli lampusta. Hän myi työpaikan ostaa-myy-vaihtaa-varastaa-sivuilla niin kaunista, punaista lamppua, etten voinut jättää tilaisuutta käyttämättä. Ensin soitin ja sitten lähettelimme viestejä. Nauratti, kun teimme tärskyjä ratikkapysäkille ja kerroin, mitä minulla oli päälläni. Hän vastasi olevansa 185 cm pitkä, tummatukkainen ja päällänsä olisi vihreä takki ja farkut. Oikeaan paikkaan tultuani katsoin tarkkaan kaikki vihreätakkiset, mutten nähnyt yhtään tummatukkaista, kunnes komea nuori mies tuli kysymään, olinko minä minä. Se takki ei muuten ollut vihreä ja tumman tukankin oli peittänyt pipolla.

Hällä väliä, löysimme toisemme ja lähdimme lamppukaupoille. Nyt minulla on ihana lamppu, joka valitettavasti ei päässyt heti uuteen kotiinsa. Se oli ihan liian painava ja iso julkisilla kuskattavaksi. Haen lamppuni ensi viikolla ja voin jopa julkaista siitä kuvankin.

Myöhemmin illalla kävin vielä katsastamassa ison maton. Sen piti olla hyvässä kunnossa ja kuvien mukaan juuri minun väriseni. Kaikkea ihmiset myyvätkin! Matto oli monesta kohdin kulunut ja keskellä oli iso reikä. En olisi ottanut sitä ilmaiseksikaan saatikka maksanut muutamaa kymppiä.

Maanantaina saan tietää, onko tiedustelemani kulmasohva vielä myynnissä. Peukut pystyyn, ettei tänään sitä katsomaan menevä ihminen sitä ostaisi.

Nyt alan tutkia, jos löytäisin jostain kapean ja korkean kaapin. Näin eilen juuri sellaisen kuin haluaisin, mutta sillä oli liikaa hintaa vaikka olikin vanha. Liian vanha varmaan ja kaiken lisäksi kiinalainen vanha. Eksyin nimittäin lamppureissultani palatessani kiinalaisia antiikkikaappeja myyvään kauppaan ja siellähän se oli. Onneksi olen jo unohtanut, missä kauppa oli (enkä ole!).