Naapurisopuako

Vastapäisessä aunnossa asuu kaksi miestä, tai ainakin kaksi miestä. Kun tänne muutin, asunto oli tyhjillään, mutta joskus viime syksynä aloin kuulla asumisen ääniä. Niitä ääniä onkin siitä lähtien kuulunut lähes katkeamatta. Öisin taitaa olla vähän hiljaisempaa.

Aluksi luulin, että asuntoon oli muuttanut nuorisoa, kun hevimusiikki soi ja tietokonepelit räiskyivät ja asunnosta leijaili paha haju rappukäytävään. Yllätykseni oli aikamoinen, kun päivänä muutamana näin asukkaat. Aikuisia miehiähän ne olivat! Kyllä he päivää sanovat, mutta muuten emme juttele vaikka avaisimme ovemme samaan aikaan.

Viikonlopun aikainen huonekalujen rahtaaminen ja rakentaminen sai toisen koiristani hetkeksi menettämään malttinsa, mikä ei ole ollenkaan ihmeellistä. Se nyt luulee olevansa kaikkien pomo ja käskijä. Sitä en tajunnut, miksi naapurin piti tulla ovelle metelöimään, kun selvästi näki, mitä oli tekeillä. Telkesin koiran makuuhuoneeseen ja käskin naapurin ulos.

Seuraavana päivänä kekseliäät miehet saivat päähänsä ryhtyä rappukäytävässä matkimaan koiraa ja/tai sutta. Arvatkaapa, oliko helppo selittää koiralle, ettei kannattaisi provosoitua? Sama tapahtui tänään, kun koirani haukkuivat hetken parvekkeella. Koirat ihan oikeasti joskus haukkuvat, eivätkä minun koirani ole ainoita tässä talossa, jotka niin tekevät. Ehkä olen jäävi sanomaan, mutta minusta koneellinen meteli on pahempaa kuin koiran haukkuminen. Tai ei kai sitäkään jaksaisi tuntikausia kuunnella. Taidan taas ryhtyä salakuvaajaksi ja filmaan koirieni päivärutiineja, niin tiedänpähän ainakin, paljonko haukkuvat.

Olen nyt vähän ihmeissäni. Mitähän pitäisi tehdä? Eihän tällaisesta asumisesta mitään tule, jos naapurit käyvät oven takana metelöimässä. Mistä tiedän, vaikka kävisivät poissaollessanikin koiria häiritsemässä? Ehkä juttelen ensin talkkarin kanssa ja kysyn, onko kukaan valittanut koiristani. Pahimmassa tapauksessa alan etsiä uutta kotia. En kyllä millään taas jaksaisi muuttorumbaa.