Taas täällä koneen äärellä, tosin työkoneen vain. Se oma on rikkinäisenä jossain nurkassa. Sunnuntaina atk-kaupan ohi kulkiessani ajattelin, että josko kuitenkin veisin masiinan korjattavaksi. Eilen työkaveri taas palautti maan pinnalle. Sanoi, että korjaamoon kantamallani hinnalla saisin uudenkin. Hänen koneelleen on jo kaksi kertaa käynyt samoin kuin omalleni, lasi viiniä näppäimille ja hupsista vaan, taas saatiin uusi verkonpaino.
No, nyt ei ole rahaa koneita ostella, joten kotona olen ilman. Vaikeaa on, kun siihen on niin tottunut, mutta eiköhän tähänkin totu.
Kävin lauantaina kirpparilla myymässä kaappien ja hyllyjen perukoilta löytämiäni tavaroita. Luulin illalla, että mikään ei ollut mennyt kaupaksi, mutta yksi iso kassi jäi ihan tyhjäksi, kun pakkasin kamoja takaisin kotiin roudattavaksi. Tietysti sorruin myös ostoksille itsekin. Muutama minulle uusi videoelokuva löysi tiensä uuteen kotiin. Sunnuntaina istuin viisi tuntia ja katsoin kaksi jaksoa Helppoa Elämää. Toiset kaksi saa vielä vähän aikaa odottaa, ei sellaistakaan elämää jaksa loputtomiin katsoa. En osaa sanoa pidinkö vai enkö, mutta suomen kieltä oli kiva kuunnella.
Elokuvaistuntoa ennen vein koirat elämysmatkalle kukkatorille. Ei olisi pitänyt. Toinen otti homman niin tosissaan, että kukat jäivät jalkoihin. Aika vikkelästi häivyttiin hiljaiseen puistoon nuuskimaan luonnon puskia. Ei kai niistä saa city-koiria pakottamallakaan. Ihan kateeksi kävi torilla kävijöitä, joiden koirat kiltisti kulkivat emäntänsä/isäntänsä vierellä ja istuivat odottamaan, kun oli kaupanteon aika. Minun poikakoirani vain kuseskeli kukkaruukkuihin ja tyttökoira mulkoili vihaisesti niskakarvat pystyssä. Vähän hävetti, kun en ole osannut kasvattaa niistä nöyriä nelijalkaisia.
tiistai 28. toukokuuta 2013
perjantai 17. toukokuuta 2013
Tietokonetiedote
Se sanoi nyt kokonaan sopimuksen irti, kele!
Automaattinen päivitys päivitteli läppäriäni liikaa ja nyt on sen peli pelattu. En vie korjaamolle, mikä maksaisi kuitenkin turhan paljon. Ostan uuden leikkikalun, mutten vielä tiedä koska.
Ensi viikolla olen lomalla, joten en taida sinä aikana uutisiani tänne kirjoitella. Ellen sitten osta sitä konetta. Puhelimeni pienen pienillä sivelykirjaimilla en saa muuta aikaa kuin vääriä sanoja. Älkää kuitenkaan peljätkö, että teidät hylkäisin. Tulen takaisin joskus sen jälkeen, kun Suomi on voittanut Euroviisut ja lätkän MM:n. Tai sitten ei.
Näkemiin joksikin aikaa.
Automaattinen päivitys päivitteli läppäriäni liikaa ja nyt on sen peli pelattu. En vie korjaamolle, mikä maksaisi kuitenkin turhan paljon. Ostan uuden leikkikalun, mutten vielä tiedä koska.
Ensi viikolla olen lomalla, joten en taida sinä aikana uutisiani tänne kirjoitella. Ellen sitten osta sitä konetta. Puhelimeni pienen pienillä sivelykirjaimilla en saa muuta aikaa kuin vääriä sanoja. Älkää kuitenkaan peljätkö, että teidät hylkäisin. Tulen takaisin joskus sen jälkeen, kun Suomi on voittanut Euroviisut ja lätkän MM:n. Tai sitten ei.
Näkemiin joksikin aikaa.
maanantai 13. toukokuuta 2013
Naisille ei saa huutaa!
Näin, ja kuulin, tänään, kuinka paikallinen johonkin vähemmistökansalaisuuteen kuuluva pariskunta oli kauppamatkalla. Yhtään en tiedä, mistä oli kysymys, mutta yhtäkkiä mies alkoi huutaa vaimolleen tosi ikävästi. Vei naamansa ihan naisen naamaan kiinni ja antoi mölytoosansa laulaa. Kädet heiluivat ja etusormi melkein työntyi vaimonsa nenään. Huutoa ja metelöintiä jatkui ja jatkui. Jos eivät olisi olleet vilkkaan kadun toisella puolen, olisin ehkä mennyt sanomaan muutaman valitun sanan.
Tuntui, kuin olisin itse ollut siinä naisen asemassa. Niin monet kerrat minuakin on "neuvottu" ihan ihmisten ilmoillakin. Kuinka pahalta ja nöyryyttävältä se tuntuu! En nähnyt, mutta olen melkein varma, että naisella oli kyyneleet silmissä. Mies häipyi ostosten kanssa ja nainen seurasi kuuliaisena perässä.
Niin minäkin tein silloin joskus. Sittemmin olen oppinut, enkä usko, että enää koskaan kukaan voisi minulle noin tehdä. Toivottavasti mies rauhoittui kotiin päästyään, eikä jatkanut naisen kouluttamista.
J.K. On muuten kiva taas näpytellä oikeita näppäimiä ihan kotonakin. Läppärin näppylöiden pesu ja huuhtelu jäi tekemättä, kun lopulta tajusin sen olevan hullun hommaa. Tänään kävin kaupasta ostamassa irrallisen näppäimistön, jolla on oikein hiirikin kaverina. Hyvin tämä toimii, kun en katso, mitä kirjoitan. Näppis on nipmittäin täkäläistä mallia ja muutamat kirjaimet ihan väärissä paikoissa. Jos vähänkin vilkaisen sormiini, kirjoitan ihan höpöhöpöä. Ilman öötä tosin.
Tuntui, kuin olisin itse ollut siinä naisen asemassa. Niin monet kerrat minuakin on "neuvottu" ihan ihmisten ilmoillakin. Kuinka pahalta ja nöyryyttävältä se tuntuu! En nähnyt, mutta olen melkein varma, että naisella oli kyyneleet silmissä. Mies häipyi ostosten kanssa ja nainen seurasi kuuliaisena perässä.
Niin minäkin tein silloin joskus. Sittemmin olen oppinut, enkä usko, että enää koskaan kukaan voisi minulle noin tehdä. Toivottavasti mies rauhoittui kotiin päästyään, eikä jatkanut naisen kouluttamista.
J.K. On muuten kiva taas näpytellä oikeita näppäimiä ihan kotonakin. Läppärin näppylöiden pesu ja huuhtelu jäi tekemättä, kun lopulta tajusin sen olevan hullun hommaa. Tänään kävin kaupasta ostamassa irrallisen näppäimistön, jolla on oikein hiirikin kaverina. Hyvin tämä toimii, kun en katso, mitä kirjoitan. Näppis on nipmittäin täkäläistä mallia ja muutamat kirjaimet ihan väärissä paikoissa. Jos vähänkin vilkaisen sormiini, kirjoitan ihan höpöhöpöä. Ilman öötä tosin.
keskiviikko 8. toukokuuta 2013
Pienen pieni lomainen
Tänään vielä töissä ja huomenna kotona. Ja perjantaina, lauantaina ja sunnuntainakin tietysti. Voisin tosi helposti oppia kolmipäiväiseen työviikkoon. Tämä on oikea kevään kohokohta, sen Skotlannin reissun jälkeen.
Vähän vaan pienet murheet painaa. Sen lisäksi että läppärini kirjainosasto ei vieläkään suostu puhumaan mitään, on nyt telkkarinikin rikki. Tai siis voi olla, ettei ole rikki vaan minä olen jättänyt jonkun tv-maksun maksamatta ja nyt on linjat suljettu. Niin luulen, sillä löysin niistä avaamattomista kirjeistäni laskun tv-firmalta, jossa sanottiin että pitää maksaa tai ei näytetä ohjelmia. Taas yksi niistä omituisuuksistani, en saa kirjeitä auki ja sitten käy näin.
En muista, kerroinko, että olen osanut pienen kaapin sinne käytävän päähän. Ihan halpa ja hyvää ruotsalaista tekoa. Nyt on vaan ongelma, kuinka saan sen kotiin. Olen jättänyt jo monta viestiä minua aikaisemmin auttaneelle äijäporukalle, mutta kukaan ei vielä ole vastannut. Voisivat isolla autollaan hakea kaapin ja roudata sen kotiini. En viitsisi käydä kaappia purkamaankaan ja autooni sovittamaan, kun voisi olla, etten osaa enää koota sitä kasaan. Siivoustavaroille sitä ajattelin, kun nyt kaikki lojuvat siellä täällä.
Tällä viikolla tajusin, etten olekaan tänä vuonna saanut veroilmoitusta Suomesta. Joka vuosi se on minulle lähetetty, mutta nyt ei ole tullut. Eihän sillä mitään muuta väliä olisi, mutta kun on vielä kiinnityksiä kotimaahan ja vuokralainen pienessä yksiössäni. Niitä tuloja olen kiltisti ilmoitellut.
Sain naamakirjassa vinkin, että lomake voisi löytyä sähköisessä muodossa. Niinpäs olikin! Ensin katselin sen läpi ja ajattelin myöhemmin päivällä täyttäväni. Tämä tapahtui siis eilen. Yritin aloittaa useammankin kerran kunnes tajusin, että jossain on jotain vikaa. Tällä kertaa vika ei ollutkaan minussa vaan Suomen verottajassa. Sivut oli suljettu, koska ylikuormitusta. Ei haittaa, oma palautuspäiväni on vasta ensi viikolla, joten hyvin on aikaa vaikka maanantaina kokeilla, josko sivut toimisivat. Varmaan kivaa niillä, joitten oikeasti eilen piti ilmoitus palauttaa, eivätkä voineet tehdä mitään. Onneksi verottaja siirsi viimeistä palautuspäivää myöhemmäksi.
Nyt vielä töitä muutama tunti ja sitten kaupan kautta kotiin. Toivottavasti tänään ei ukkosta, että koirat saavat olla rauhassa. Eilen toinen oli peloissaan yrittänyt mönkiä kylpyhuoneen kaapin alle ja pudottanut purkkeja ja purnukoitani siinä samalla. On niilläkin raukoilla varmaan kamalaa, kun kukaan ei lohduta vaikka taivas putoaa niskaan.
Vähän vaan pienet murheet painaa. Sen lisäksi että läppärini kirjainosasto ei vieläkään suostu puhumaan mitään, on nyt telkkarinikin rikki. Tai siis voi olla, ettei ole rikki vaan minä olen jättänyt jonkun tv-maksun maksamatta ja nyt on linjat suljettu. Niin luulen, sillä löysin niistä avaamattomista kirjeistäni laskun tv-firmalta, jossa sanottiin että pitää maksaa tai ei näytetä ohjelmia. Taas yksi niistä omituisuuksistani, en saa kirjeitä auki ja sitten käy näin.
En muista, kerroinko, että olen osanut pienen kaapin sinne käytävän päähän. Ihan halpa ja hyvää ruotsalaista tekoa. Nyt on vaan ongelma, kuinka saan sen kotiin. Olen jättänyt jo monta viestiä minua aikaisemmin auttaneelle äijäporukalle, mutta kukaan ei vielä ole vastannut. Voisivat isolla autollaan hakea kaapin ja roudata sen kotiini. En viitsisi käydä kaappia purkamaankaan ja autooni sovittamaan, kun voisi olla, etten osaa enää koota sitä kasaan. Siivoustavaroille sitä ajattelin, kun nyt kaikki lojuvat siellä täällä.
Tällä viikolla tajusin, etten olekaan tänä vuonna saanut veroilmoitusta Suomesta. Joka vuosi se on minulle lähetetty, mutta nyt ei ole tullut. Eihän sillä mitään muuta väliä olisi, mutta kun on vielä kiinnityksiä kotimaahan ja vuokralainen pienessä yksiössäni. Niitä tuloja olen kiltisti ilmoitellut.
Sain naamakirjassa vinkin, että lomake voisi löytyä sähköisessä muodossa. Niinpäs olikin! Ensin katselin sen läpi ja ajattelin myöhemmin päivällä täyttäväni. Tämä tapahtui siis eilen. Yritin aloittaa useammankin kerran kunnes tajusin, että jossain on jotain vikaa. Tällä kertaa vika ei ollutkaan minussa vaan Suomen verottajassa. Sivut oli suljettu, koska ylikuormitusta. Ei haittaa, oma palautuspäiväni on vasta ensi viikolla, joten hyvin on aikaa vaikka maanantaina kokeilla, josko sivut toimisivat. Varmaan kivaa niillä, joitten oikeasti eilen piti ilmoitus palauttaa, eivätkä voineet tehdä mitään. Onneksi verottaja siirsi viimeistä palautuspäivää myöhemmäksi.
Nyt vielä töitä muutama tunti ja sitten kaupan kautta kotiin. Toivottavasti tänään ei ukkosta, että koirat saavat olla rauhassa. Eilen toinen oli peloissaan yrittänyt mönkiä kylpyhuoneen kaapin alle ja pudottanut purkkeja ja purnukoitani siinä samalla. On niilläkin raukoilla varmaan kamalaa, kun kukaan ei lohduta vaikka taivas putoaa niskaan.
perjantai 3. toukokuuta 2013
Kaupasta viinaa pikku pullollinen
Käväisin ruokatunnilla pitkäripaisessa. Kauhean pitkä jono oli kassalla, mutta tietysti niin, koska oli perjantai ja muillakin ruokatunti.
Sain oikein mutkitella hyllyjen välissä etsiessäni juuri sitä oikeaa alkoholililientä. Muut asiakkaat näyttivät jäävät myymälän etuosaan, jossa hyllyt pursuavat eri sävyisistä punaisista, minä sen sijaan halusin vähän taaemmas. Siellä ne oikeat viinat oli. Vähän aikaa pohdin, minkälaisen pullon valitsisin, mutta päädyin 70 prosenttiseen. Eiköhän se aja asian, jos mikään.
Pullolla oli hintaa peräti 1,20 euroa. Eihän se iso ole, mutta eiköhän 2 dl riitä läppärini näppäimistön putsaamiseen. Sain it-ihmeeltä neuvoja, kuinka mahdollisesti saisin koneeni putsatuksi. Ensin on otettava näppäimet yksitellen pois, sitten putsataan viinalla ja sen jälkeen näppäimet takaisin. Yritän muistaa asetella irtonäppäimet pöydälle oikeaan järjestykseen, ettei tule yllätyksiä, kun kone on taas kasassa. Jos se nyt ikinä on.
Kaupasta pois lähtiessäni nappasin mukaani vielä proteiinipatukoita. Onpahan jotain pureskeltavaa, kun kiroilen koneen kimpussa.
Sain oikein mutkitella hyllyjen välissä etsiessäni juuri sitä oikeaa alkoholililientä. Muut asiakkaat näyttivät jäävät myymälän etuosaan, jossa hyllyt pursuavat eri sävyisistä punaisista, minä sen sijaan halusin vähän taaemmas. Siellä ne oikeat viinat oli. Vähän aikaa pohdin, minkälaisen pullon valitsisin, mutta päädyin 70 prosenttiseen. Eiköhän se aja asian, jos mikään.
Pullolla oli hintaa peräti 1,20 euroa. Eihän se iso ole, mutta eiköhän 2 dl riitä läppärini näppäimistön putsaamiseen. Sain it-ihmeeltä neuvoja, kuinka mahdollisesti saisin koneeni putsatuksi. Ensin on otettava näppäimet yksitellen pois, sitten putsataan viinalla ja sen jälkeen näppäimet takaisin. Yritän muistaa asetella irtonäppäimet pöydälle oikeaan järjestykseen, ettei tule yllätyksiä, kun kone on taas kasassa. Jos se nyt ikinä on.
Kaupasta pois lähtiessäni nappasin mukaani vielä proteiinipatukoita. Onpahan jotain pureskeltavaa, kun kiroilen koneen kimpussa.
torstai 2. toukokuuta 2013
hy6hy60hy6hy6hy6hy6hy6hy6hy6hy6hy6hy6hy6hy6hy6hy6hy6hy6
Mitäs sanotte otsikosta? Aika napakka vai mitä? Se on koneeni automaattikirjoitusta.
Kävi eilen vanhanaikaisesti ja kaadoin lasillisen punaviiniä koneelleni. Nyt se toimii ja ei toimi. Muuten kaikki hyvin, mutta näppäimet ovat kännissä ja puhuvat mitä sattuu.
Siitä piti eilen kirjoittamani, kuinka eksyin lähiseudun moottoriteillä. Olin päättänyt lähteä vappupäivän kunniaksi vähän kauempana olevaan metsään ihailemaan villihyasintteja, jotka näihin aikoihin kukkivat. Muistin ihan tarkkaan, mistä metsään mennään ja kuinka sinne ajetaan ja tarkistin vielä liittymän numeronkin kartasta. Muuten hyvä, mutten muistanut, että olisi pitänyt katsoa reitti uudelta kodilta eikä vanhalta.
Luulin tuntevani tämän seudun moottoritiet kuin taskuni, niin paljon olen täällä kulkenut edes takaisin. Koirat takapenkillä ajoin ja ajoin ja ihmettelin, kun oikeaa liittymää ei vaan näy. Siinä vaiheessa, kun tieviitta neuvoi tietä Pariisiin, tajusin ajavani väärään suuntaan. Seuraavasta liittymästä käännyin ympäri ja kaivoin pysähdyspaikalla navigaattorin esiin. Jonkin aikaa puhuin itsekseni ja sitten lähdin ajamaan takaisin. Tulipahan katseltua kevään edistymistä vähän toisestakin suunnasta, kun tein yli 50 kilometrin turhan lenkin.
Lopulta löysin metsän niin kuin moni muukin oli tehnyt. Ei se vielä ihan ole parhaimmillaan, mutta kyllä nyt jo oli ilma tulvillaan kukkien tuoksua.
Kotiin päästyäni sitten kävi niin kuin kävi. Nyt ei ole ainakaan vähään aikaan mitään, millä kotona kirjoittaisin. Harmittaa, jollen saa konetta omin avuin puhdistetuksi.
Kävi eilen vanhanaikaisesti ja kaadoin lasillisen punaviiniä koneelleni. Nyt se toimii ja ei toimi. Muuten kaikki hyvin, mutta näppäimet ovat kännissä ja puhuvat mitä sattuu.
Siitä piti eilen kirjoittamani, kuinka eksyin lähiseudun moottoriteillä. Olin päättänyt lähteä vappupäivän kunniaksi vähän kauempana olevaan metsään ihailemaan villihyasintteja, jotka näihin aikoihin kukkivat. Muistin ihan tarkkaan, mistä metsään mennään ja kuinka sinne ajetaan ja tarkistin vielä liittymän numeronkin kartasta. Muuten hyvä, mutten muistanut, että olisi pitänyt katsoa reitti uudelta kodilta eikä vanhalta.
Luulin tuntevani tämän seudun moottoritiet kuin taskuni, niin paljon olen täällä kulkenut edes takaisin. Koirat takapenkillä ajoin ja ajoin ja ihmettelin, kun oikeaa liittymää ei vaan näy. Siinä vaiheessa, kun tieviitta neuvoi tietä Pariisiin, tajusin ajavani väärään suuntaan. Seuraavasta liittymästä käännyin ympäri ja kaivoin pysähdyspaikalla navigaattorin esiin. Jonkin aikaa puhuin itsekseni ja sitten lähdin ajamaan takaisin. Tulipahan katseltua kevään edistymistä vähän toisestakin suunnasta, kun tein yli 50 kilometrin turhan lenkin.
Lopulta löysin metsän niin kuin moni muukin oli tehnyt. Ei se vielä ihan ole parhaimmillaan, mutta kyllä nyt jo oli ilma tulvillaan kukkien tuoksua.
Kotiin päästyäni sitten kävi niin kuin kävi. Nyt ei ole ainakaan vähään aikaan mitään, millä kotona kirjoittaisin. Harmittaa, jollen saa konetta omin avuin puhdistetuksi.
 |
| Kukkametsässä |
Käpyrauhanen ottaa vallan
Vaikka kuinka olen yrittänyt kulkea varjoisilla kujilla ja vetää verhot ikkuinoitten eteen, on valo päässyt rauhaseni kimppuun. Uneni ovat viime aikoina käyneet kovin levottomiksi.
Toissayönä olin yhdistetyillä koulu-, suku- ja työkekkereillä valtavassa juhlasalissa. Äitini istui salin perimmäisessä nurkassa kuin mikäkin matroona. Minä seurustelin vanhojen tuttujeni kanssa ja olin iloinen. Kuten unissa usein loogisesti käy, yhtäkkiä löysin itseni ulkoa lehmiaitaa korjaamasta.
Samantien vanha salainen ihastukseni Risto (nimi muutettu) ilmestyi viereeni auttamaan. Hän oli ihan kuin silloin ennen, vaalea ja komea. Kukaan ystävistäni ei vielä tänä päivänäkään tiedä, kuinka paljon hänestä pidin. Luulivat, että isoveljeensä olin ihastunut. Risto tuli ja nosti lehmiaidan osat paikalleen ja kiinnitti kaikki toisiinsa tukevilla solmuilla. Mistä se oli narunkin huomannut otaa mukaansa? Aitahommissa tajusimme, kuinka kovasti toisiamme rakastimme ja suutelemiseenhan se johti. Ajattelin koko ajan, että toivottavasti äitini ei nähnyt. Hän kertoisi asian kuitenkin koko kylälle ja kaiken lisäksi väärin.
Lähdimme Riston kanssa yhdessä hänen asunnolleen Pihlajamäkeen (!?) täyttämään veroilmoitusta. Hän lupasi ajaa minut aamulla asemalle, että ehtisin töihin. Onneksi herääminen pelasti. En minä mitään veroilmoituksia halua täyttää.
Mitähän Ristolle nyt kuuluu, onkohan vielä yhtä komea kuin silloin ennen?
Toissayönä olin yhdistetyillä koulu-, suku- ja työkekkereillä valtavassa juhlasalissa. Äitini istui salin perimmäisessä nurkassa kuin mikäkin matroona. Minä seurustelin vanhojen tuttujeni kanssa ja olin iloinen. Kuten unissa usein loogisesti käy, yhtäkkiä löysin itseni ulkoa lehmiaitaa korjaamasta.
Samantien vanha salainen ihastukseni Risto (nimi muutettu) ilmestyi viereeni auttamaan. Hän oli ihan kuin silloin ennen, vaalea ja komea. Kukaan ystävistäni ei vielä tänä päivänäkään tiedä, kuinka paljon hänestä pidin. Luulivat, että isoveljeensä olin ihastunut. Risto tuli ja nosti lehmiaidan osat paikalleen ja kiinnitti kaikki toisiinsa tukevilla solmuilla. Mistä se oli narunkin huomannut otaa mukaansa? Aitahommissa tajusimme, kuinka kovasti toisiamme rakastimme ja suutelemiseenhan se johti. Ajattelin koko ajan, että toivottavasti äitini ei nähnyt. Hän kertoisi asian kuitenkin koko kylälle ja kaiken lisäksi väärin.
Lähdimme Riston kanssa yhdessä hänen asunnolleen Pihlajamäkeen (!?) täyttämään veroilmoitusta. Hän lupasi ajaa minut aamulla asemalle, että ehtisin töihin. Onneksi herääminen pelasti. En minä mitään veroilmoituksia halua täyttää.
Mitähän Ristolle nyt kuuluu, onkohan vielä yhtä komea kuin silloin ennen?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)