Verensiirto

Elämäni pyörii nyt tuon pikku koiran ympärillä. Itku kurkussa yritän sitä hoitaa parhaani mukaan ja jutella ja halata ja silittää.

Eläinlääkäriltä sain tänään verikokeiden tulokset ja punasolut ovat pienellä kovin vähissä. Lääkäri ehdotti, että koiralle tehtäisiin verensiirto, joka kuulemma saattaisi auttaa. En tiedä, tuntuu kovin radikaalilta. Myöhemmin lääkäri soitti vielä ja sanoi, että perna pitäisi tutkia ja se tehtäisiin torstaina.

Vien koiran torstaina puolen päivän aikaan klinikalle ja haen illalla takaisin. Sitten kuulen, onko mun ilopillerillä pernasyöpä. Jos on, niin mitään ei enää ole tehtävissä.

Onneksi se sentään syö jauhelihaa, mutta ei muuta. Vesi myös kelpaa, ja juomisen jälkeen koira pissii parvekkeelle. En viitsi suuttua, huuhtelen vain pois. Parvekkeen viemärisysteemi korjattiin keväällä varmaan juuri tätä varten.

Ulkonakin on käyty. Kannan koiran hissiin ja hissistä pihalle. Siellä se seisoo ja istuu hetken ja sitten kannan sen taas sisään.

Luulen, että tiedän, miltä tuntuu elää maailmanlopun tunnelmissa.

Loma vain huononee loppua kohden

Tarkoitukseni oli kirjoittaa lomastani oikein pitkän kaavan mukaan kuvien kanssa. Nyt kaikenlaisten ikävien juttujen jälkeen totean vain, että hauskaa oli. Olen saunonut, uinut, viettänyt aikaa sukulaisten ja ystävien kanssa, syönyt ja juonut hyvin ja nauranut paljon. Siinähän se.

Kotiin tultuani hain koirat kotiin. Toinen hyppeli iloisena ja juoksi suoraa päätä autoon. Toinenkin oli iloinen, mutta poistuessaan yksiöstään sillä pettivät jalat alta. Pelästyin aika lailla, mutta kun hoitaja sanoi, ettei koira ollut oikein syönyt mitään ja juominenkin oli ollut sitä sun tätä, ajattelin, että kyllä se pian taas on oma itsensä. Pari päivää kotona olon jälkeen se oli vieläki heikko ja käveleminen ei sujunut ollenkaan.

Eilen pääsin päivystävälle eläinlääkärille, joka sattuikin olemaan omalääkärimme. Hieno juttu! Vähän aikaa koiraa tutkittuaan hän sanoi, että koira on erittäin sairas ja toivoi, että ehditään vielä hoitaa. Tänään saan illalla tietää, mitä verikokeista löytyi, mutta jo nyt koira joutui kortisoni- ja antibioottikuurille. Ulkona saa käydä vain tarpeillaan, pitkät lenkit on täysin kiellettyjä. Nyt syötän reppanalle melkein pelkästään punaista lihaa, annan sen levätä niin paljon kuin haluaa ja silittelen ja halailen mahdollisuuksieni mukaan. Toivottavasti lääkitys alkaa auttaa ja koira tulee taas kuntoon.

Tänään vein sitä pihalle ihan vaan pikaisesti ja suljin oven perässäni. Samalla tajusin, että avaimet jäivät sisälle! Voi helvetin perkele! Onneksi tuttavallani on vara-avaimet ja hän lupasi tuoda ne, mutta ainakin tunti meni ennenkuin päästiin taas sisälle. Aurinkoisella nurmikolla istuskellessani mietiskelin vara-avaimelle piilopaikkaa

Eikä siinä vielä kaikki. Päivän vastoinkäymiset saivat ihan uuden ulottuvuuden postipojan käynnin jälkeen. Hän toi kaikki lomanaikaiset postini, joiden joukossa oli kirje Suomen poliisilta. Soitin heti lähettäjälle ja kyselin, mitä oli tapahtunut. Omistamani asuntovaunu, jonka olin luovuttanut entiselle puolisolleni, mutta joka ei koskaan ollut siirtänyt sitä nimiinsä, oli palanut poroksi ja samalla polttanut pari varastoa ja niiden sisällä olleet maataloustyökoneet. Sydän alkoi hakata miljoonaa, kun poliisin kanssa pohdin, kuka mahtaa olla korvausvelvollinen. Vaunussa oli voimassa oleva vakuutus täältä asuinmaastani, joten sinne kai minun pitää asiasta ilmoittaa.

Sen jo päätin, että minä en ainakaan ryhdy maksumieheksi asiassa, mikä ei minulle kuulu millään lailla. En edes ollut Suomessa tulipalon aikana.

Olisikin ollut aika epätodellista, jos tämä kesä olisi sujunut ilman vastoinkäymisiä. Minulla on tosi huono karma kesäisin. En muista, koska viimeeksi olen saanut viettää lomani rentoutuen ja ilman murheita. Oikeastaan minua itkettää nyt.

Yhden lomakuvan laitan tänne kuitenkin. Tässä on kuikka, joka tuli katsomaan, kun uitin varpaitani järvessä. Sitten se sukelsi ja tuli ylös noin parin sadan metrin päässä. Kaunis lintu.

Pitikö nyt tämäkin tyhmyys tehdä!?

Voi helvetin helvetti! Ostin kuukausi sitten netistä "halvat" liput Suomeen ja takaisin ja vasta eilen tajusin, etten saa kuljettaa mukanani kuin käsimatkatavaraa. Voi kele, tana ja ttu!!! Olisin edes tajunnut vähän aikaisemmin ostostani tutkia, niin olisin saanut tilatuksi matkalaukun kuljetuksen aika pienellä summalla. Nyt joudun  maksamaan ainakin kaksinkertaisesti kentällä, jos sinne nyt koskaan pääsen.

Että voi v-tuttaa oma tyhmyys! Olin innoissani halvoista lipuista ja tottakai tulin kunnolla kusetetuksi. Olisi pitänyt lukea kunnolla lentoyhtiön teksti. Aina sama juttu, näen vain osan asiasta ja täpinöissäni ainakin puolet jää verhon taa.

Eihän tämä muuten mikään katastrofi olisi, mutta kun rahat on loppu. Siis niin loppu, että jouduin kolikoita eilen kaivamaan, että sain kasaan matkalaukun kuljetusta varten tarvitsemani summan. Ikinä ennen en ole lähtenyt reissuun näin vähin matkarahoin. Vasta ensi viikolla saan lomarahani ja heinäkuun palkan. Firma maksaa aina kuun 15. päivä riippumatta siitä, koska loma alkaa. Kiva.

Onneksi sentään aurinko paistaa täydeltä terältä, joten voin raahata matkalaukkuni bussille. Ja onneksi minulla on bussilippu. Taksia en voisi tässä konkurssissa ajatellakaan. Juu, onhan luottokortti, saattaa joku nyt sanoa. Niin on, mutta kun sekin on ihan tappiin käytetty.

No niin, haukkukaa nyt hulluksi ja vaikka miksi. Minä olen huono rahankäyttäjä ja menojeni suunnittelija. Kun nyt pääsisin Suomeen, niin sitten helpottaa. Saan sentään asua kavereiden ja sukulaisten nurkissa.

Hyvää lomaa vaan teillekin!

Jii Koo: Kyllä hätä keinot keksii. Kävin pika pikaa kultasepän luona myymässä vanhat kihla- ja vihkisormukseni. Olisin myynyt mistä lie saamani kultaisen ranneketjunkin, mutta sepäs ei ollutkaan jalometallia. Jotain on höynäytetty, joko minua tai ketjun antajaa. No, mitäs siitä, nyt ei ainakaan koirat kuse kintuille.

Maanantai-iltapäivän maalaisruuhka

Koirat lähtivät maaseutulomalle ja minä huomenna kaupunkeihin. Ei ne ihan kamalasti innosta hihkuneet, kun pääsivät samaan kaksioon, missä viimeeksikin lomailivat. Jätin silti, sillä olen itsekäs, tai ehkä sittenkin huomaavainen. Eivät ne kaksistaan täällä kerroksissa päivää kauempaa pärjäisi.

Kotiin päin ajellessani jouduin oikein kuunnon ruuhkaan. Sain edelläni ajavan traktorin kiinni, mutten tietenkään päässyt siitä ohi. Junnattii peräkanaa aika monta kilometria mutkaista tietä ennen kuin traktorikuski pisti vilkun vasemmalle ja kääntyi pois. Ei minua yhtään harmittanut hiljainen matkanteko, mikään kiire ollut mihinkään.

Kun matkaa oli vielä viitisenkymmentä kilometria jäljellä, jouduin ihan oikeaan ruuhkaan. Lähikaupungin kehätie oli tupaten täynnä. Viisi kaistaa tuohon suuntaan ja viisi tähän ja kaikki tukossa. Siinä hissuksiin madellettiin minä ja muut rekkakuskit. Mikähän siinä onkin, että tuo kyseinen kehätie on aina tukossa, oli yö tai päivä, kesä tai talvi.

Aikanani pääsin minäkin sieltä pujottelemaan omalle moottoritielleni ja matka kotia kohti jatkui joutuisasti. En tiedä, olenko outo, mutta tykkään autolla ajamisesta. En missään tapauksessa sano, että olisin hyvä kuski, mutta aika reipas ja rohkea kuitenkin. En jää jahkailemaan vaan painan kaasua ja kiidän eteenpäin. Harmi, etten tänä vuonna lähde autolla lomalle. Olisi taas hauska porhaltaa Euroopan halki.

Äiti +/- tytär = ratkaisematon yhtälö(kö)

Poistin äskeisen kirjoitukseni, oli vähän liian henkilökohtaista. Sen haluan kuitenkin sanoa, että äiti ja tytär -suhde ei ole helppo. Lieneekö koskaan onnistunut.

Olen pahoillani, jos tuotin teollani jollekin harmia. Olen huono äiti.

Viikko lomaa eikä lomasta tietoakaan, vielä

Ystävä Australiasta tuli ja meni. Onneksi asui hotellissa ja onneksi on jo niin vanha, että osaa arvostaa kunnon yöunia. Minäkin pääsin kotiin joka ilta ajoissa. Tai oikeastaan hän pääsi hotelliinsa syötyään kokkaamani päivällisen.

Oli todella hauskat kolme päivää. Toimin paikallisoppaana ja kuljetin miestä pitkin poikin ja ajelutin turisitbussillakin. Siitä tuli selkä kipeäksi, oli huonot istuimet. Kunnon skottina hän maksoi kaiken, mitä en ollenkaan pitänyt pahana.

Työpaikkahaastattelussa kävin pikaisesti kertomassa, etten halua jakaa työhuonettani kahden ihmisen kanssa. Olen jo vuosia saanut nauttia oman toimistohuoneeni rauhasta, enkä enää osaisi toisin olla. Kerroin myös haastattelijoille, että olen äänekäs, joten jos minä en häiriinny, niin toiset ihan varmasti. Minulta ei kysytty mitään oikeita kysymyksiä. En saanut kertoa hyviä ja huonoja puoliani tai kuinka ratkaisen ongelmia. Kaikenlaisia muita juttuja vain juteltiin, mm. kirjoista ja koirista ja vähän siitä työstäkin. Epäilenpä, etten ollut haastattelijoiden mieleen, olen liian vanha ja liian itsekäs. Ei se kuitenkaan haittaa, jos paikkaa en saa, kyllä minä vanhassakin paikassa viihdyn ainakin ajoittain.

Kerroin pomollekin, että kävin haastattelussa. Hän oli kauhuissaan ja sanoi, ettei halua minun lähtevän minnekään. Hätäpäissään lupasi kaikenlaisia työjuttujen muutoksia. Katsotaan sitten lomien jälkeen, vieläkö muistaa.

Liikuntaa sain keskiviikkona oikein rutkasti, kun menin kuin meninkin työpaikan Away Day -tapahtumaan (siellä pomonkin tapasin). Teemana oli Highland Games ja minäkin heittelin kolmen metrin pölkkyä minne sattui. Paremmin osasin äänekkäästi kannustaa oman ryhmäni edustajia. Lampaitakin piti paimentaa (olivat muuten oikeita sarvipäälampaita) ja opetella skotlantilaisia tansseja. Viskin maistelu oli kisan paras osuus, ehkä siksi, että tunnistin kaikki. Nimiä en tiennyt, mutta osasin sanoa, mikä oli skotlantilaista, mikä irlantilaista ja mikä täyttä roskaa. Ja se neljäs oli yllätys, yllätys japanilainen! Maukas ja edullinen tuttavuus.

Kaikenmaailman juhlimisen jälkeen pääsin kotiin joskus kahden aikaan yöllä. Onneksi kaveri oli käynyt syöttämässä ja ulkoiluttamassa koirat, ettei minun enää humisevan pääni kanssa tarvinnut lähteä pimeille kaduille kompuroimaan. Ja onneksi seuraavana päivänä sain zombina tuijottaa tennistä. Muuta en olisi jaksanutkaan.

Nyt en valita kuumuutta, vaikka suihkussa saan juosta tunnin välein. On kuuma, mutta niin kesällä kuuluukin olla. Täällä on jo tarpeeksi kauan kärsitty kylmästä ja sateesta ja tuulesta ja vaikka mistä.

Ensi viikolla aloitan oikean loman ja jätän parvekekukat oman onnensa nojaan. Postin kävin sentään pysäyttämässä. Samalla opetin postin virkailijalle, kuinka sähköpostiosoitteen @-merkki koneelta löytyy.