Vuoden viimeinen rutistus

Aamulla töihin tullessani pöydälläni makoili sokeroitu pullapoika. Yritin ottaa selvää, mistä moinen oli ilmestynyt, mutta en saanut vastausta mistään enkä keltään. Söin pojan pois, eihän sitä tännekään voinut jättää kuivumaan.

Tänään on viimeinen työpäiväni ennen joululomaa. Otin vähän ylimääräistä, kun oli vielä käyttämättömiä päiviä jäljellä. Tosin olisi varmaan aiheellista olla töissä huomennakin, kun hommia on vielä vaikka kuinka paljon. Voi sitä raasua, joka minua huomenna ja maanantaina tuuraa, kamalasti saa urakoida, että kaikki tulee valmiiksi ennen vuoden vaihdetta.

Jännittää jo kovin tuleva joulu. Nyt vietän sen Suomessa tyttäreni luona ja koira pääsee huomenna hoitoon syntymäkotiinsa. Vähän käy sitä surku, vaikka hyvin siitä huolta pidetäänkin. Tämä on ensimmäinen joulu, jonka se viettää minusta tai perheestä erillään. Ei kai se siitä mitään onneksi tajua.

Huomenna haen matkalaukun kellarista ja pakkaan vähät tavarani ja lahjani ja lauantaiaamuna lennän Suomeen. Ei väliä, vaikka siellä ei olekaan lunta. Minulle on pääasia saada viettää aikaa lasteni kanssa nyt, kun voin niin tehdä ilman mitään taustalla vaanivaa peikkoa. Ei soi puhelin aattoiltana ja häiritse, eikä minun tarvitse miettiä, onko koti vielä pystyssä. Tuntuu, että elämääni alkaa vähitellen tulla onnellisuutta.

Joulutorilla

Kylämme vuosittaisen joulutorin aika oli tänä viikonloppuna. Viime vuonna en käynyt, mutta nyt ajattelin, että täytyyhän sitä oman kylän tapahtumaan käydä tutustumassa.

Ensin suuntasin matkani ostoskeskukseen, että saisin pakolliset ostokset pois alta ja pääsisin nauttimaan joulun tunnelmasta torilla. Ostarilla oli hiljaista, joululaulut soivat taustalla ja ihmiset kulkivat kiireettöminä kaupasta toiseen. Ei hullumpaa.
Löysin kaiken, mitä olin hakemassa ja kävelin torille. Voi äly ja möläys, mikä näky! Ns. kojut olivat samanlaisia kuin YK käyttää katastrofialueilla. Jonkinlainen rokintapainen musiikki täytti koko alueen, ja kun pääsin lähemmäksi, näin että soittajat olivat enemmän kuin lievästi humaltuneita äijiä. Hauskaa niillä näytti olevan kuten kuulijoillakin, jotka olivat samanlaisessa mielentilassa.

Joka toisessa telttakojussa myytiin joko shampanjaa, olutta, muka-glögiä, viiniä, viinaa, jne. jne. Joka toisessa taas kaikenmaailman krääsää, jota en missään olotilassa haluaisi kotiini tai ostaisi kenellekään joululahjaksi. Jokunen myyjä yritti saada sinappia tai makkaroita kaupaksi, mutta aika huonolla menestyksellä.

Väkisin kiersin koko torin, kun ajattelin, että ehkä jossakin on jotakin, joka muistuttaa joulusta. Ei ollut. Aika surullisena lähdin pois ja menin takaisin ostarille. Siellä sentään soi joululaulut.