Arkipäivän muutoksia

Sanoin talonmiehellemme, että minun tulee häntä ja vaimoaan ikävä. Hän kertoi iloisena eläkkeelle jäämisestään ja muuttamisesta kauas, kauas pois, ihan Kuubaan saakka. Minulle tuli pala kurkkuun. Talkkaripariskunta on niin kamalan mukava ja auttavainen. Olen aina saanut apua ja tukea, on kysymys ollut roskista tai avaimista tai parvekekukista tai mistä vaan.

Talonmiehen vaimo on kuubalainen ja hänellä on vanhat vanhemmat kotimaassaan. Heitä pariskunta lähtee hoitamaan. Tänne jää tytär ja kaksi lapsenlasta. Ei muuttopäätös varmaan helppo ollut, mutta ihminen on sopeutuvainen. Toivotan sydämestäni heille onnea.

Saa nähdä, minkälainen uusi talonmies on. Muuta en hänestä vielä tiedä kuin nimensä. Se on Daniel.

Muitakin muutoksia olen täällä asuinympäristössä huomannut. Ensin vastapäiseen asuntoon muutti nainen, joka kovasti tekee itse remonttia. Repii tapetteja, maalaa ja yrittää saada uutta kotiaan asuttavaan kuntoon. On kuulemma aikamoinen homma.

Toisella puolen kerrostamme on ollut isohko asunto jo pitkään tyhjillään vanhahkon pariskunnan muutettua muualle. Asunto oli pitkään myynnissä ja viime viikolla näin ilmoitustaululla, että nyt on asunnolla uusi omistaja. Hän ilmoitti isosta remontista ja lupasi olla metelöimättä sunnuntaisin. Lauantaina kirjaimellisesti törmäsin häneen, kun tulin hissillä kotiin. 7. kerroksen kohdalla hissi pysähtyi, enkä ehtinyt vielä avata ovea, kun joku kiskaisi sen auki ja astui hissiin ennen kuin minä ja koira päästiin sieltä ulos. Ilmassa oli pientä hämmennystä, kunnes pitkä ja komea mies tajusi, että minä asuin juuri siinä kerroksessa. Mies vaikutti oikein mukavalta pölyisine remonttivaatteineen ja hengityssuoja naaman edessä.

Hauskaa saada uusia naapureita, mutta talkkarin lähteminen kyllä harmittaa!

Yllätyksellisesti koti tuli siistiksi

Tehtiin koiran kanssa lauantaiaamuna pelkkä pikalenkki, kun odottelin tulevaa siivoojaani tarkastus- ja tutustumiskäynnille. Hän tuli juuri silloin, kun oli ilmoittanutkin - ja alkoi heti hommiin!

Olin kuin puulla päähän lyöty. Luulin, että hän vain halusi nähdä paikan ja kertoa, kuinka kauan hänellä menisi koko huushollin siivoamisessa. Ehei, rouva kysyi ensi töikseen, missä pölynimuri oli ja sen jälkeen halusi tietää aloittaako keittiöstä vai olohuoneesta. Keittiötä ehdotin ja juoksin alta pois.

Raivasin olohuonetta sillä aikaa, kun keittiössä riehui pyörremyrsky. Välillä kävin makuuhuoneessa istuskelemassa ja pohdin koiralle, josko pitäisi lähteä ulos. Koira olisi lähtenyt, mutta en kuitenkaan arvannut sitä tehdä. Seuraavilla siivouskerroilla rouva onkin yksin ja saa päättää ihan itse, kuinka siivoaa, mutta nyt halusin vähän seurata työtään.

Vähän meni päivän suunnitelmat metsään, mutta ei se haitannut. Me ollaan koiran kanssa kovin joustavia, eikä harmistuta vaikka pitäisikin ajatella tekemiset uusiksi.

Sunnuntaina kävin aamulenkin lopuksi ostamassa tulppaaneja puhdasta kotia koristamaan.

Olen kyllä niin hirmuisen tyytyväinen päätökseeni hankkia siivousapua! Tästä tuli suuri ilo.

(Tähän piti tulla kuva tulppaaneista, ja tuleekin kunhan saan latauksen onnistumaan. Illemmalla ehkä.)

Siinä se on, tulppaanikimppu. Kukat olivat tällä kertaa aika huonoja, mutta onneksi sentään kauniin värisiä.

Tylsyys

Mitä tehdään, kun kaikki koko tässä pienessä elämässä tuntuu tylsältä? Ei mitään. Ja sitten tuntuu vielä tylsemmältä. Jos olisin nuori, sanoisin nyt "Booooring!". Vai sanooko kukaan enää niin?

Työssä on masentavan tylsää. Tokihan minulla töitä piisaa ihan tarpeeksi. Kukaan ei kyttää ja saan jopa toteuttaa itseäni hieman eli ihan itse päättää, kuinka asioita teen. Mutta silti, samat tekstit ja samat naamat päivästä toiseen. Samat sähköpostit ja toimintamallit ja -menetelmät. Lähes kaikki on jo ajateltu valmiiksi, sen kuin täytät tyhjät kohdat.

Tiedän kyllä syyn tähän tylsyyteen. Se on aurinko, joka pysyttelee liian alhaalla eikä luo säteitään päälleni. Aamuisin alkaa jo tuntua vähän paremmalta, mutta päivän mittaan tylsyys valtaa alaa ja illalla olen ihan zombi.

Valitin tätä valonpuutetta tänään fb:ssä ja pari ystävääni kommentoi vannomalla kirkasvalolampun tehoon. Auttaisikohan se oikeasti? Jos sellaisen hommaisin, en varmaan malttaisi tyytyä suositeltuihin aikoihin vaan aloittaisin valon liikakäytön ja tulisin valoholistiksi. Ainakin katkaisuhoito olisi helppoa. Korvaavaksi hoidoksi voisin määrätä itselleni kynttilöitä palamaan ikkunalaudalle.

Äh, taidan ostaa tulppaneja maljakkoon ja unohtaa kirkasvalolampun. Tulee vielä tulipalo niistä kynttilöistä.

J.K. Yllätys, yllätys, minulle tulee ensi viikolla siivooja! Lopultakin tein päätöksen ja nyt odotan jo innolla. Täytyy varmaan viikonloppuna vähän siistiä paikkoja, ettei hän pahasti pelästy.

Ihminen menneisyydestä

Sain naamakirjaviestin, että tuttavani, nuori nainen, jota en ole nähnyt pitkään aikaan, on piakkoin matkalla näillä main. Neiti kysyi, jos saa tulla käymään. Tietysti lupasin ja toivotin tervetulleeksi.

Myöhemmin ajattelin, että olikohan viisasta heti suostua. Mitäs, jos hän onkin jonkun toisen asialla ja yrittää saada selville nykyisen elämäntilanteenì? Mitäs, jos se ei olekaan hän, joka tulee, vaan joku, jota en ikinä, koskaan, missään maailman kolkassa tai tilanteessa halua nähdä. Pikkuisen pelottaa, mutta neito on kuitenkin järkevä ja kunnollinen ihminen. Tuskin hän ainakaan minun kanssani ryhtyisi mihinkään vilunkipeliin. Sitä paitse olemme aina tulleet oikein hyvin toimeen, vaikeissakin paikoissa.

Nyt pitää ripustaa vihdoin ja viimein ns. vierashuoneeseen verhot ja muutenkin taas järjestellä kotia. Huomenna haen parvekekalusteet ja -ritilät, jotka ostin kirpparilta hullun halpaan hintaan. Maanantaina saan uusia (käytettyjä) huonekaluja ja kuski lupasi vielä auttaa siivouksessakin. Hyvä tyyppi!

Tämähän alkaa olla jo ihan hurjaa. Kohta on koti siinä kunnossa kuin sen haluankin. Kuinka sitten saan aikani kulumaan, kun ei enää tarvitse selata osto- ja myyntiliikkeiden ilmoituksia? Mitäs jos alkaisin taas miettiä auton vaihtoa? Se taitaa olla kyllä liian maskuliininen harrastus. Ehkäpä täytyy taas alkaa opetella kirjojen lukemista ja musiikin kuuntelua. Tai voisinhan lakata kynnet.

Koirat portsareiksi

Kaikkea sitä ehtii tapahtua, kun on vähän aikaa poissa! Perjantaina oli oven ulkopuolella lappu, että huomenna alkaa parvekeremontti ja korjausväen täytyy päästä parvekkeelleni klo 7.30:stä alkaen. Mitään aikaisempaa ilmoitusta asiasta en ole saanut, mutta onhan jotain voinut tapahtua lomani aikana.

Nyt olen miettinyt, kuinka huushollin järjestäisin, että miehet (joo-o, en usko, että naisia on porukassa. Ei täällä koskaan ole.) pääsevät kulkemaan työmaallensa. Taidan velvoittaa koirat
hoitamaan portsarin hommia. Ei ne ovea osaa avata, mutta kovasti osaavat toivottaa tervetulleiksi. Hankalaa siitä tulee, mutta mitäs jättivät ilmoittamisen viime tippaan. Töistä en voi olla poissa juuri nyt, joten varmaan pitää avainkin miehille antaa vaikka yhtään en haluaisi.

Muutaman asian olen päättänyt tehdä ihan oman mieleni mukaan. Suljen asunnon vesijohdot ja lukitsen pari huonetta. Harmittaa, kun en saa kaikkia ovia lukkoon, mutta onneksi sentään makuuhuoneen. Ajattelin, että järjestäisin kulun parvekkeelle vain keittiön kautta, mutta ainakin olkkarin kauttakin sinne nyt pääsee. Toisaalta, voisinhan lukita parvekkeen ovet ja ottaa avaimet mukaani. Hyvä ajatus! Niinpä taidankin tehdä. Saavat sotkea vain keittiön lattian, se on helppo siivotakin.

Kaikkea sitä täytyykin järjestellä ja miettiä! Ihmettelen tosissani, miksi niinkin isosta asiasta kuin parvekeremontista ei ole mitään ilmoitettu aikaisemmin.

Toiseen yllätykseen törmäsin aamulenkillä koirien kanssa. Olen jo pitkään ihmetellyt suurten puitten takana olevaa rähjäistä, melkein kaatumaisillaan olevaa taloa. Nyt sen eteen oli ilmestynyt poliisin tiedote. Omistajalle on ilmoitettu, että kunta ottaa talon haltuunsa, jos sitä ei kunnosteta. Omistaja on luvannut korjata talon kesäkuun loppuun mennessä, mutta mitään ei ainakaan vielä ole tehty. Taitaa tulla omistajapapalle kiire, jos aikoo suuren talon saada kuntoon parissa kuukaudessa.

Saman kadun varressa oli lähes joka talon ikkunassa lappu, jolla vastustetaan paikallisen liikennelaitoksen suunnitelmia. Ilmeisesti bussiyhtiö haluaa siirtää pysäkin uuteen paikkaan, eivätkä kadun asukkaat pidä suunnitelmasta ollenkaan. Hiukkasen epäilen pienten protestilappusten toimivuutta, mutta pidän peukut pystyssä asukkaiden puolesta.