Meni tänään maat sekaisin. Lähetin Brasiliaan puhelinkokoustietoja ja heti sen jälkeen piti lähettää samat tiedot Argentiinaan. Niin teinkin, lähetin täsmälleen samat tiedot. Ei kai noissa maissa nyt mitään eroja ole? Hyvin pian huomasin erehdykseni ja korjasin asian saman tien anteeksipyynnön kera. Onhan niissä eroja muutakin kuin nimi, kellonaikakin on eri. Sähläri mikä sähläri, taas kerran.
Olin siinä sählätessäni ääneen sanoa, että sekoittavathan ihmiset Suomen ja Ruotsinkin, ainakin jotkut. Olisi kyllä kivempi, jos Suomi sekoitettaisiin Islantiin. Sen maan kansalaisena olisi mukava olla. Siellä ei vanheneminenkaan pelottaisi ja saisi lillua kuumissa lähteissä. Vaikka on kai sielläkin aika kallista. Pitäisi varmaan järjestää joku lomamatka Islantiin ja käydä tutkimassa pikkuruista saarivaltiota.
Ihan Islantiin en nyt kuitenkaanole lähdössä, mutta yksi matka on tilattuna ja toinen surisee mietintämyssyn alla. Ensimmäinen on lyhyt viikkonloppuretki Saksan Trieriin parin viikon kuluttua. Se on kuulemma kaunis kaupunki kaikkine roomalaisvaltakunnan vanhoine rakennelminen. Sain hotellinkin ihan keskustasta tosi edullisesti. Toivottavasti koirani ei tykkää pahaa vaikkei ollakaan luonnon keskellä.
Toinen lomani ajoittuu huhtikuun loppuun. Tosin en ole vielä saanut esimiestäni ylipuhutuksi loman suhteen, mutta lomakohteen olen jo valinnut ja majoituksen varannut alustavasti. Suunnittelen meneväni viikoksi nauttimaan Bretagnen keväästä ja meri-ilmastosta. Siellä piti jo viime vuonna käydä, mutta reissu peruuntui minusta riippumattomista syistä. Vielä kun saisin jonkun mukavan henkilön matkaseuraksi, olisi kaikki hyvin. Vaikka kyllähän minä yksinkin koiran kanssa reissaan ihan mielelläni. Olen oikein hyvää matkaseuraa niin itselleni kuin koirallekin. Tunnemme tapamme ja osaamme olla ihmisiksi.
Joskus olisi tosin hauskaa jakaa matkakokemuksia ja -näkemyksiä jonkun ihmisenkin kanssa. Koira ei välitä "Oih, kuinka ihana meri!" tai "Katso tuota näkymää!" -huudahduksistani. Sitä kiinnostaa vain uudet tuoksut ja ruoka ja pehmeä yösija.
Onneksi on vielä aikaa suunnitella ja miettiä sitä ihmisseura-asiaa.
Mutta hei, nythän olen kirjoittanut ihan lööperiä, onhan minulla kolmaskin matka tilattuna! Tai oikeastaan se on toinen, sillä lähden matkalle maaliskuussa. Taas kerran lennän eksoottiseen Suomeen viikoksi. Pääsen hoitamaan lapsenlasta, kun hänen äitinsä lähtee kahden viikon työmatkalle maailman ääriin. Yksi mummu ottaa vetovastuun yhdestä viikosta ja minä toisesta. Eiköhän me taas toimeen tulla vaikka pieni mies onkin kasvanut ja kehittynyt ja saattaa jopa ujostella.
Aika hassu juttu muuten, työkaverini on Suomessa samassa kaupungissa juuri silloin kuin minäkin. Hän menee sinne kouluttautumaan paremmaksi ihmiseksi. Saa nähdä, ehtisimmekö tavata ja käydä yhdessä tutustumassa kaupunkielämään. Voi olla, etten malta lähteä pikku miehen luota mihinkään ja voi olla, että työkaverillakin on muita, nuorempia kavereita, joiden kanssa iltojaan viettää.
Nyt menen tarkistamaan ovatko argentiinalaiset linjoilla.
