Ajatuksen pätkiä

Taas täällä! Mistään ette ole jääneet paitsi, sillä mitään ei ole tapahtunut moneen kuukauteen. Lomalla kävin ja olin, ajoin autoa pari tuhatta kilometriä, hoidin yksivuotiasta, tapasin ystäviä ja sukulaisia, kävin mökillä, en uinut.

Töissä on kuten aina, lomailuani en oikein enää edes muista.

Aamulla tuli kiinalainen nuori mies lenkkipolulla vastaan. En kuullut, mitä hän luki, mutta jotain ääneen pänttäsi polkua pitkin kulkiessaan. Kohdatessamme huikkasi hän iloisesti hyvää huomenta englanniksi. Tuli mukava olo.

Naapurin yksin elävä naisihminen osui rappukäytävään kanssani samaan aikaan lauantaina. Kovin oli hienosti pukeutunut valkoiseen pitsileninkiin. Kertoi menevänsä ystävän häihin. Itsekseni ihmettelin asuvalintaa tai oikeastaan vaatteen väriä. Tai ei kai sillä niin väliä enää nykyisin ole, jos vieraat pukeutuvat valkoiseen leninkiin.

Suomalainen ystäväni on jäämässä varhaiseläkkeelle. Vielä alkuvuodesta hän kertoi muuttavansa takaisin Suomeen. Nyt kuulin, että hän etsiikin taloa Ranskasta. Suomi on kuulemma liian kylmä ja liian kaukana. (Olen aikalailla samaa mieltä hänen kanssaan.)

Töissä on hiljaista. Suurin osa työkavereista on lomalla, eikä meitä muurahaisia ole täällä kuin kourallinen. Tekisi mieli itsekin poistua paikalta, mutta ehkä on odotettava seuraavaan lomaan.

Istutin eilen parvekkeelle lisää kukkia. Joskut riippuvat kasvini eivät ole tykänneet yhtään olostaa, joten päästin ne menemään. Tilalle tuli varmempia tapauksia. Yhteen suunnattoman suureen ruukkuun ostin laventeleja. Saa nähdä, saanko perhosia parvekkeelleni. Kukkaruukkujen kyljessä niin ainakin luvattiin, mutta ehkäpä ne eivät osaa nousta niin ylös.

Kankkukostajan paluu

Se alkoi vasemmasta kankusta, tai jostain sen sisältä. Ihan kuin olisi puukolla kaiverrettu lihaa ja/tai luuta. Tai enhän minä tiedä, miltä puukko kankussa tuntuu, kun koskaan en ole sitä oikeasti kokeillut. Tai kukaan muukaan, minun kankussani.

Sain pistävän kivun pois pienellä spiraalikierreaskeleella vasemmalle ja oikealle, lisäksi hypähdin hieman. Hyvä, kun menit, ikävää kun kävit. Parisen päivää kului hienosti, ei sattunut kuin olkapäihin ja välillä aivojen sisälle.

Mutta runsas viikko sitten alkoi tapahtua, tai pikemminkin tuntua. Kipu tuli takaisin kostamaan, tällä kertaa oikeaan kankkuun tai ainakin niille seuduille. Välillä öisin, kun kuuntelen kipua korva tarkkana, osaan kartoittaa sen paikan aika tarkkaan (kartoittaa = kartlägga på svenska - Jotain sentään olen koulussa oppinut). Paikka oli sinä nimenomaisena yönä lonkkanivelessä, ihan siinä keskellä. Ihan varmasti oli.

Yhtenä aamuna kipu oli siirtynyt muuten vain lonkkaan, josta se sittemmin on kuljeskellut pitkin oikeaa kylkeä ylös ja alas välillä pysähtyen hetkeksi lepäämään ja silloin tällöin piipahtanut keskemmälle selkää. Tänään se mokoma iski vasemmallekin, mutta iskin heti takaisin. Onneksi totteli tällä kertaa. Kipuun ei auta pillerit, ei kylmä-/lämpöpakkaus, ei kipugeeli, ei venytys, ei istuminen, ei käveleminen, ei nukkuminen, ei mikään. Oikea jalka ei oikein halua nousta niin kuin ennen, joten autolla ajostakin on tullut melkoista seikkailua. Vuorotellen nostan vasemmalla kädelläni jalkaa kaasu- tai jarrupolkimelle ja samalla yritän toisella kädellä vaihteita vetkutella. Onneksi tässä maassa on ollut lomaviikko ja liikenne on rauhallista (juu, ei ole!).

Tänään lopulta uskoin viisaampia ja tilasin ajan juuri tällaisia vaivoja varten erikoistuneelta lääkäriltä. Keskiviikkoaamuun asti täytyy odottaa, kun lääkäri on vielä tämän viikon lomalla (se lomaviikko nääs), eikä aikaisemmin ehdi kankkuuni tutustua. Yritän nyt jotenkin selvitä viikonlopun lenkkeilyt ja kaupassa käynnit ja alkuviikon työhommat. Onneksi siivousapuni hoiti imuroinnit ja muut haravoinnit eilen.

Viikonlopun suunnitelmissani kyllä oli makuuhuoneen huonekalujen uudelleen järjestely, multasäkkien osto ja raahaus parvekkeelle, parvekelaatikoiden täyttäminen mullalla, kukkien ostaminen ja istuttaminen sekä laatikoiden nosto parvekkeen kaiteelle roikkumaan. No, kerrankos minun suunnitelmani ovat muuttuneet. Jouluvalosarjat aion kyllä lopultakin pakata parvekkeen kaiteelta laatikoihin ja kuljettaa kellariin. Alkaa jo vähän hävettää, kun ei kenelläkään muulla enää ole valoja ollut moneen kuukauteen.

Äänestämässäkin pitäisi päästä käymään, mutta ovat siirtäneet äänestyspaikan niin hankalaan osoitteeseen, ettei sinne pääse julkisilla kulkuvälineillä. Ehkä yritän huomenna autoillen, kun on ehdokaskin ollut mielessäni jo pitkään. Onneksi hän ei itse sitä tiedä, niin ei osaa kaivata ääntäni, jos en tämän vaivani takia pääse äänestyskopin sisälle numeroita kirjoittamaan.

Onneksi on suihku

Seisoin äsken ainakin vartin kuuman suihkun alla ja toivoin, että joku ihme muuttaisi kylpyhuoneeni saunaksi. Palelin sisuskalujani myöten, mutta onneksi suihkun alla aloin vähitellen lämmetä. Voi, un olisi se sauna!

Muutamalla tuttavallani täällä on kotonaan sauna, mutta vielä kertaakaan en ole saanut kutsua saunottelemaan. Ehkä sauna on kovinkin yksityinen paikka, johon ei ulkopuolisia haluta. Suomessa käydessäni sitten saunonkin oikein pitkän kaavan mukaan ja joka päivä olin sitten kylässä tai sukulaisissa. Kyllähän täälläkin saunomaan pääsisi, mutta yleensä niissä pitää käyttäytyä kovin sivistyneesti, ei saa heittää löylyä, täytyy olla uimapuku päällä tai ainakin pyyhe ympärillä, jne. En minä sellaista jaksa.

Ai että, miksi oli niin kylmä? No tietysti siksi, kun piti seisoa tunnin verran metsässä katsomassa, kun koira yritti etsiä myyriä maan alta. Taas se sai aikaiseksi monta kuoppaa, muttei yhtään myyrää. Toistaiseksi on elämänsä aikana peräti yhden otuksen onnistunut nappaamaan. Se menikin nielusta alas pikavauhtia. Todellista elävää ravintoa!

Meillä on lähes joka lauantai myyränkaivuupäivä. Koira herättää minut viimeistään puoli kahdeksan ja yrittää kaikkensa, että lähdettäisiin heti ulos. Jaksaa onneksi sentään odottaa, että syön aamupalan. Ilman kahvia en suostu lähtemään mihinkään. Tänään etsin vielä kirjankin mukaani, kun tiesin, että seisoskeluksi aamulenkkimme kuitenkin menisi.

Olen ihmetellyt, kuinka se tietää, koska on lauantai. Arkiaamuisin se ei harrasta samanlaista touhottamista, eikä sunnuntaisin. Outo juttu.

Aamun kuoppaurakan jälkeen minä palelin ja koira oli likainen. Kumpikin pääsi suihkuun. Nyt koira  nukkuu paksuun pyyhkeeseen kiedottuna ja minä jatkan lauantaita. Jatkakaa tekin.

J.K. Heti kotiin päästyämme kävin parvekkeella peittämässä pelargoniat. Jospa ne kestäisivät hengissä kevääseen saakka. Toivottavasti ei tule kovia pakkasia.

Viikonloppu

Tämä viikonloppu alkoi jo torstai-iltana kaupan ruuhkassa jonottelemalla. Eilen oli pyhäinmiestenpäivä täällä päin maailmaa ja kaupat kiinni. Tänään on taas normaali lauantai.

Perjantai meni löhöillessä. Tai työnsin minä pesukoneeseen likaisia vaatteita ja otin puhtaita ulos. Astianpesukoneenkin täytin pari kertaa. Olen niin laiska, etten arki-iltaisin jaksa olla ehtoisa emäntä. Istun vain telkkarin edessä ja näpyttelen tietokonetta. Ulkomaalaissuomeksi se on multitaskaamista. Varsinkin, kun välillä rapsuttelen koiraherraa.

Eilen kyllä kokkasinkin. Tein niin mahdottoman hyvän vihreän curry-tahnan, etten ennen ikinä. Onneksi on ohje tallella, jos vaikka toisenkin kerran onnistuisin yhtä hyvin. En minä pelkkää tahnaa syönyt vaan pyörittelin siinä  kananpaloja, vihreitä papuja ja paprikaa. Liemeksi kookosmaitoa. Taas tulee vesi suuhun, kun muistelen eilistä herkkuani.

Tänään ajattelin tehdä pienen hankintaretken ruotsalaiseen huonekalukauppaan. Syön siellä lihapullat ranskalaisten kera. Ennen niitten kanssa sai muussia, muttei enää. Sekin on varmaan joku säästökohde, perunamuussi. Siinä kaupassa käydessäni piipahdan aina poistotuotteiden osastolla, siellä tekee joskus tosi hyviä löytöjä. Ruotsalaisen kaupan lisäksi aion käydä puutarhakaupassa ostamassa parvekelaatikoihin kanervia. Tai jos ovat kovin kalliita, en osta.

Puutahakauppakin on hauska paikka. Sieltäkin löytyy vaikka mitä kukista sisustustavaroihin ja koiranruokaan.

Otan tuon karvaturilaan mukaan, niin pääsee sekin viikonloppuseikkailumatkalle. Huomenna, jos on kaunis ilma, lähden sen kanssa jatkamaan viime vuonna keskeytynyttä kävelykierrosta kaupungin ympäri. Meillä on vielä parisenkymmentä kilometria matkaa jäljellä. Pikkukoiralta se jäi ikuisesti kesken.

Puutarhurihommia

Aikoja sitten multaan heittämäni siemet ovat oikein mukavasti itäneet ja kasvaneet. Pelargoniat tosin taisivat lopettaa kasvamisen, kun en ole saanut niitä siirretyksi omiin yksiöihinsä. Petunian kerpeleet ottivat ja kuolivat, mikä ei nyt mikään ihme ole. Yleensä tapan kaikki sisällä kasvavat kasvit. Isoisän puutarhurigeenit eivät ole kovin pitkälle siirtyneet.

Kuolleiden petunioiden multaan työnsin muutaman krassinsiemenen ja nehän lähtivät kasvamaan ihan silmissä. Ovat nyt jo varmaan yli 20 senttiä pitkiä ja roikkuvat pienessä kodissaan ihan solmussa.

Eilen kävin puutarhakaupasta hakemassa yksiöruukkuja tai miksi niitä nyt sanotaan, sellaisia pehmeitä, jostain massasta puristettuja. Ostin multaakin, peräti kaksi kymmenen kilon säkkiä ja silloin iski ikävä. Ei mikään ihmisen ikävä vaan talon ja puutarhan ikävä. Kymmenen kilon multasäkki on kovin pieni. Olen tottunut ostamaan 50 kilon säkkejä ainakin viisi kerrallaan. Mitä on 2 x 10 kg siihen verrattuna? Ei mitään. No, aikansa kutakin. Jospa joskus vielä saisin taas oman, pienen puutarhan.

Nyt aloitan taimieni kouluksen talon tavoille. Myöhemmin keväällä esittelen niille parvekkeen, mutta ensin tarvitsen parvekelaatikoita. Eilen jo sellaisia katselin, mutta vielä en ostanut. Täytyy ensin mitata ja suunnitella, etten vahingossa osta liian monta.