Mitähän eilen syötäisiin?

Kuinka voikin olla niin vaikea päättää, mitä söisin perjantai-iltaisin? Tämä on kyllä oikea ensimmäisen maailman ongelma, jota ei oikeasti pitäisi ollakaan.

Eilen asia hoitui onneksi aika helposti, kun aloin bussissa selata reseptejä ja päätin paistaa sinihome-kinkku-päärynä-piiraan. Ohjetta lukiessani päätin piiraan olevan hyvää. Ostin homejuustoksi Stiltonia, se tuntui käteen mukavan jämäkältä ja raastettavalta. Lopputulos oli syötävä, muttei muuten mikään erikoinen. Tuskin toista kertaa enää.

Pari vuotta sitten minun oli perjantaisin saatava pastaa. Valmistin erilaisia kastikkeita tai muuten maustoin makaronin. Sitä jatkui kunnes kyllästyin. Sen jälkeen oli sushin vuoro. Perjantai-iltani alkoi sushi-ravintolassa, josta ostin pussillisen kala-riisi-kääryleitä kotiin. Sitä kesti jonkin aikaa kunnes taas kyllästyin.

Sushin jälkeen tuli kala. Piti oikein kiiruhtaa lähimarketin kalatiskille hakemaa syötävää ja sieltä äkkiä kotiin kokkaamaan. Hyväähän kala on ja nopea valmistaa. Taas kuitenkin kyllästyin ainaisiin kalailtoihin.

Typerä ongelmahan tämä on, tiedän. Helpoimmalla pääsisin, kun vain menisin kauppaan ja ostaisin, sitä mitä käteen sattuu. On vain niin hullusti, että tykkään ruoasta ja hyvistä mauista, mutta perjantai-iltaisin en halua viettää pitkiä aikoja kokaten.

Tänään lauantaina en mene kauppaan niin kuin yleensä. On liian liukasta ja autossani ei ole talvirenkaita. Syön loppuun sen eilisen piiraan ja hernekeittoakin on vielä jäljellä. Huomenna mietin ruoka-asioita uudelleen.

Sairastuu se pahakin akka

Sain sitten sairaslomaa. Tosin vain tämän viikon loppuun eli tähän päivään saakka, mutta ei haittaa. Eiköhän tämä tauti muutaman päivän levolla lähde tai ainakin asetu.

Omalääkärini oli taas niin mukava. Kyseli, kuinka elämä sujuu, kun ei olla pitkiin aikoihin nähty. Juteltiin aika pitkään kaikenlaista, kunnes päästiin asiaan. Yskänlääkettä määräsi ja kortisonivoidetta ihottumaan. Pariin vanhaan vaivaankin määräsi lääkkeitä. Hyvä se on hoitaa kaikki taudit tai sen tapaiset silloin, kun joskus harvoin lääkärin puheille menen.

Nyt en saisi mennä ulos ollenkaan, mutta kukas tuon koiran pissittäisi, joten vähän käyn ulkosalla piipahtamassa silloin tällöin. Kunnolla vaatetta päälle, niin ei tule kylmä. Tai eipä tuolla 8 asteen lämmössä hevin pääse palelemaan.

Eilen käveltiin apteekkiin kauhistumaan lääkkeiden hintoja. Yksi 20 pillerin satsi maksoi 75 euroa!! Kyllä on pillerillä hintaa. Onneksi saan sairaskassasta suurimman osan takaisin.

Oli muuten apteekissa samaan aikaan toinenkin koira ja toinenkin suomalainen. Hassu maa tämä. Koirat voi ottaa melkein mihin kauppaan vain ja suomalaisiin törmää tämän tästä.

Viime yön nukuin pitkästä aikaa tosi sikeästi ja heräsin ihanaan auringonpaisteeseen. Käytiin aamulenkillä turkkilaisessa vihannes-hedelmä-kukkakaupassa. Sieltä raahasin mukanani pari kiloa marokkkolaisia veriappelsiineja ja ison kimpun tulppaaneja. Niillä on parantava vaikutus.

Joulutorilla

Kylämme vuosittaisen joulutorin aika oli tänä viikonloppuna. Viime vuonna en käynyt, mutta nyt ajattelin, että täytyyhän sitä oman kylän tapahtumaan käydä tutustumassa.

Ensin suuntasin matkani ostoskeskukseen, että saisin pakolliset ostokset pois alta ja pääsisin nauttimaan joulun tunnelmasta torilla. Ostarilla oli hiljaista, joululaulut soivat taustalla ja ihmiset kulkivat kiireettöminä kaupasta toiseen. Ei hullumpaa.
Löysin kaiken, mitä olin hakemassa ja kävelin torille. Voi äly ja möläys, mikä näky! Ns. kojut olivat samanlaisia kuin YK käyttää katastrofialueilla. Jonkinlainen rokintapainen musiikki täytti koko alueen, ja kun pääsin lähemmäksi, näin että soittajat olivat enemmän kuin lievästi humaltuneita äijiä. Hauskaa niillä näytti olevan kuten kuulijoillakin, jotka olivat samanlaisessa mielentilassa.

Joka toisessa telttakojussa myytiin joko shampanjaa, olutta, muka-glögiä, viiniä, viinaa, jne. jne. Joka toisessa taas kaikenmaailman krääsää, jota en missään olotilassa haluaisi kotiini tai ostaisi kenellekään joululahjaksi. Jokunen myyjä yritti saada sinappia tai makkaroita kaupaksi, mutta aika huonolla menestyksellä.

Väkisin kiersin koko torin, kun ajattelin, että ehkä jossakin on jotakin, joka muistuttaa joulusta. Ei ollut. Aika surullisena lähdin pois ja menin takaisin ostarille. Siellä sentään soi joululaulut.

Viikonloppu

Tämä viikonloppu alkoi jo torstai-iltana kaupan ruuhkassa jonottelemalla. Eilen oli pyhäinmiestenpäivä täällä päin maailmaa ja kaupat kiinni. Tänään on taas normaali lauantai.

Perjantai meni löhöillessä. Tai työnsin minä pesukoneeseen likaisia vaatteita ja otin puhtaita ulos. Astianpesukoneenkin täytin pari kertaa. Olen niin laiska, etten arki-iltaisin jaksa olla ehtoisa emäntä. Istun vain telkkarin edessä ja näpyttelen tietokonetta. Ulkomaalaissuomeksi se on multitaskaamista. Varsinkin, kun välillä rapsuttelen koiraherraa.

Eilen kyllä kokkasinkin. Tein niin mahdottoman hyvän vihreän curry-tahnan, etten ennen ikinä. Onneksi on ohje tallella, jos vaikka toisenkin kerran onnistuisin yhtä hyvin. En minä pelkkää tahnaa syönyt vaan pyörittelin siinä  kananpaloja, vihreitä papuja ja paprikaa. Liemeksi kookosmaitoa. Taas tulee vesi suuhun, kun muistelen eilistä herkkuani.

Tänään ajattelin tehdä pienen hankintaretken ruotsalaiseen huonekalukauppaan. Syön siellä lihapullat ranskalaisten kera. Ennen niitten kanssa sai muussia, muttei enää. Sekin on varmaan joku säästökohde, perunamuussi. Siinä kaupassa käydessäni piipahdan aina poistotuotteiden osastolla, siellä tekee joskus tosi hyviä löytöjä. Ruotsalaisen kaupan lisäksi aion käydä puutarhakaupassa ostamassa parvekelaatikoihin kanervia. Tai jos ovat kovin kalliita, en osta.

Puutahakauppakin on hauska paikka. Sieltäkin löytyy vaikka mitä kukista sisustustavaroihin ja koiranruokaan.

Otan tuon karvaturilaan mukaan, niin pääsee sekin viikonloppuseikkailumatkalle. Huomenna, jos on kaunis ilma, lähden sen kanssa jatkamaan viime vuonna keskeytynyttä kävelykierrosta kaupungin ympäri. Meillä on vielä parisenkymmentä kilometria matkaa jäljellä. Pikkukoiralta se jäi ikuisesti kesken.

Joku muu päättää, mitä syön

Käyn yleensä kaupassa tuossa ihan vieressä, isossa marketissa. Ja kuten monella muullakin, minullakin on marketin asiakaskortti.

Jokusen kerran vuodessa saan asiakaspostin mukana alennustarralappuja, jotka tutkin tarkkaan. Sitten menen kauppaan ja ostan kalaa, kanaa, vihanneksia, hedelmiä, italiankinkkua jne. Ja kaikkiin paketteihin lättään -20%-tarran päälle. Taas kannatti kaupassa käydä!

Ensi viikolla ilmeisesti ostan juustoa, hedelmiä, olutta, viiniä ja jäätelöä. Onpas helppoa!

Olisi kyllä kiva käydä pikkukaupoissa tuolla vähän kauempana. Ostaa lihat ja makkarat yhdestä paikasta, leivät toisesta, vihannekset kolmannesta, juustot neljännestä. Kyllä se hyvin onnistuisi, mutta tulisi paljon kalliimmaksi kuin isossa marketissa. Sitäpaitsi pikkukaupat ovat jo kiinni, kun tulen illalla töistä. Tosin ne ovat auki ennen kuin lähden töihin eli turhaa mutinaa, etten muka ehdi.

Oikeastaan on ihan tyhmää, että kuljen joukon mukana ja käyn marketista hakemassa ruokani. Itsenihän minä vain ruokin, joten ei se hintaero valtava ole, kun pieniä määriä ostaa. Siinä pikkukauppojen alueella on hyvin varustettu viinikauppakin, eikä alue ole yhtään sen suurempi kuin iso markettikaan. Täytyypä joku päivä tehdä erilainen ostoskierros. Tapaisin uusia ihmisiäkin, kun mikään tavara ei ole vain hyllyltä kärryyn heitettävänä. Kaikki täytyy pyytää tiskin takaa kauppiaalta.

Hedelmä- ja vihannestaivas

Kohta olen jo vuoden asunut näillä kulmilla, enkä ole tajunnut, että pikkuinen, kadullekin levinnyt kulmakauppa onkin jotain ihmeellistä. Oikea Aladdinin luola!

Kadun puolella on pöydät täynnä erilaisia meloneja, omenia, mansikoita, persikoita, aprikooseja jos jonkinlaisia ja mikä kaikkea vielä. Kadun reunassa on kaiken värisiä kesäkukkia, marjapensaitten taimia, köynnöskasveja...

Kun kauppaan astuu sisälle, on kuin astuisi toiseen maailmaan. Pöydät ja hyllyt ovat pullollaan vihanneksia maailman joka kolkalta. Kuljeskelen hyllyjen välissä, haistelen maustejuuria ja tutkin vihanneksia ja mietin, mitähän niistä voisin (lue: osaisin) tehdä. Pari kertaa olen siellä nyt käynyt, enkä kummallakaan kerralla ole päässyt ulos ostamatta jotain minulle erikoista. Hinnaltaan tuotteet ovat kalliimpia kuin marketissa, mutta kaikki ainakin näyttää tuoreelta.

Voi kun joskus tulisi joku sellainen minulle kylään, joka ymmärtäisi tuoreitten ja ihmeellisten vihannesten päälle. Olisi ilo viedä vieras värikkääseen kulmakauppaan ihmettelemään.

Kaupasta viinaa pikku pullollinen

Käväisin ruokatunnilla pitkäripaisessa. Kauhean pitkä jono oli kassalla, mutta tietysti niin, koska oli perjantai ja muillakin ruokatunti.

Sain oikein mutkitella hyllyjen välissä etsiessäni juuri sitä oikeaa alkoholililientä. Muut asiakkaat näyttivät jäävät myymälän etuosaan, jossa hyllyt pursuavat eri sävyisistä punaisista, minä sen sijaan halusin vähän taaemmas. Siellä ne oikeat viinat oli. Vähän aikaa pohdin, minkälaisen pullon valitsisin, mutta päädyin 70 prosenttiseen. Eiköhän se aja asian, jos mikään.

Pullolla oli hintaa peräti 1,20 euroa. Eihän se iso ole, mutta eiköhän 2 dl riitä läppärini näppäimistön putsaamiseen. Sain it-ihmeeltä neuvoja, kuinka mahdollisesti saisin koneeni putsatuksi. Ensin on otettava näppäimet yksitellen pois, sitten putsataan viinalla ja sen jälkeen näppäimet takaisin. Yritän muistaa asetella irtonäppäimet pöydälle oikeaan järjestykseen, ettei tule yllätyksiä, kun kone on taas kasassa. Jos se nyt ikinä on.

Kaupasta pois lähtiessäni nappasin mukaani vielä proteiinipatukoita. Onpahan jotain pureskeltavaa, kun kiroilen koneen kimpussa.

Vihreätakkinen mies

Kovasti olen ollut kiireinen viime aikoina. Niin kiireinen, että töitänikin olen joutunut delegoimaan toisille tai jättää kokonaan tekemättä.

Moni asia tässä elämässä vielä mättää, mutta yhdestä jutusta olen onnellinen. Olen nimittäin tajunnut, etten halua kotiini uusia huonekaluja vaan vanhoja. Se huomio nämä nykyiset kiireetkin on aiheuttanut. Tutkiskelen kaikki mahdolliset käytettyjen huonekalujen nettisivut, lähetän sähköposteja ja jopa soittamalla otan yhteyttä myyjiin. Tingin ja sovin tapaamisista ja kalujen katsomisesta.

Eilen minulla oli treffit vihreätakkisen miehen kanssa. Kysymys oli lampusta. Hän myi työpaikan ostaa-myy-vaihtaa-varastaa-sivuilla niin kaunista, punaista lamppua, etten voinut jättää tilaisuutta käyttämättä. Ensin soitin ja sitten lähettelimme viestejä. Nauratti, kun teimme tärskyjä ratikkapysäkille ja kerroin, mitä minulla oli päälläni. Hän vastasi olevansa 185 cm pitkä, tummatukkainen ja päällänsä olisi vihreä takki ja farkut. Oikeaan paikkaan tultuani katsoin tarkkaan kaikki vihreätakkiset, mutten nähnyt yhtään tummatukkaista, kunnes komea nuori mies tuli kysymään, olinko minä minä. Se takki ei muuten ollut vihreä ja tumman tukankin oli peittänyt pipolla.

Hällä väliä, löysimme toisemme ja lähdimme lamppukaupoille. Nyt minulla on ihana lamppu, joka valitettavasti ei päässyt heti uuteen kotiinsa. Se oli ihan liian painava ja iso julkisilla kuskattavaksi. Haen lamppuni ensi viikolla ja voin jopa julkaista siitä kuvankin.

Myöhemmin illalla kävin vielä katsastamassa ison maton. Sen piti olla hyvässä kunnossa ja kuvien mukaan juuri minun väriseni. Kaikkea ihmiset myyvätkin! Matto oli monesta kohdin kulunut ja keskellä oli iso reikä. En olisi ottanut sitä ilmaiseksikaan saatikka maksanut muutamaa kymppiä.

Maanantaina saan tietää, onko tiedustelemani kulmasohva vielä myynnissä. Peukut pystyyn, ettei tänään sitä katsomaan menevä ihminen sitä ostaisi.

Nyt alan tutkia, jos löytäisin jostain kapean ja korkean kaapin. Näin eilen juuri sellaisen kuin haluaisin, mutta sillä oli liikaa hintaa vaikka olikin vanha. Liian vanha varmaan ja kaiken lisäksi kiinalainen vanha. Eksyin nimittäin lamppureissultani palatessani kiinalaisia antiikkikaappeja myyvään kauppaan ja siellähän se oli. Onneksi olen jo unohtanut, missä kauppa oli (enkä ole!).

Jonosta jonoon

Ennen mitään höpinöitä haluan kiittää Kummitusta tunnustuksesta, kiitos :) Aika kauan on toistemme blogeja luettu ja kommentoitu, vaikka minä kyllä pidin itseni piilossa edellisen blogini kanssa. Tunnuksen voi antaa blogille, jolla on alle 200 lukijaa. Tuskin tänne koskaan sen verran ilmestyy, mutta hyvä laatu korvaa määrän. Pistän sydämen jakoon heti lähitulevaisuudessa.

 
Seuraavaksi kiitän Topoa haasteesta. Sekin on blogille, jolla on alle 200 lukijaa. Jotenkin maaginen luku tuo 200. Lupaan vastata kysymyksiin ja pistää haasteen kiertämään mahdollisimman pian.

Nyt niistä jonoista:

En sitten ikinä varmaan ymmärrä tämän maan tapoja. Yritin eilen hoitaa monta asiaa pois, mutta onnistuin vain käymään marketissa ja kodinkonekaupassa. Siinäkin oli tasan puolet liikaa.

Tilasin kkk:sta netin kautta pölynimurin ja hetken päästä sain tekstarin, että nyt olisi masiina noudettavissa. Autollahan kauppaan piti mennä, kun arvasin, että saan kuljetettavakseni aika ison laatikon. Ei olisi pitänyt! Ostoskeskuksen parkkipaikalla oli elämää suurempi tungos ja kauan sain kierrellä ennen kuin löysin autolleni kolosen. Samalla manasin kuskien ajotaitoja tai pikemminkin ajotaidottomuutta. Liikkeellä oli ilmeisesti kaikki sellaiset, jotka autoilevat vain kerran vuodessa.

Pölynimurikaupassa sain odottaa vuoroani ja sen jälkeen odotin parkkipaikaille pääsyä. Oma vika, olisi pitänyt tarkistaa ostarin ohjelma. Siellä oli alennusmyyntien loppumisen kunniaksi jonkinlaiset markkinapäivät ja tietysti väkeä mustanaan.

Seuraavaksi menin markettiin ruokaostoksille ja enkös sisään mennessäni törmännyt hetki sitten ostamaani pölynimuriin. Olivat marketissa 40 euroa halvempia kuin toisessa kaupassa. Suuri harmitus iski. Koska oikein muistaisin tarkistaa kaikkien mahdollisten liikkeiden nettisivut ennen kauppaan lähtemistä? Ei ollut eka kerta, kun tajusin tyrineeni.

Eilisen päivän viimeisen jonotuksen suoritin sitten kaupan kassalla. Joku voisi tulla tänne opettamaan suomalaista kassatouhua. Ikinä en muista Suomessa nähneeni, että kassahenkilöt rupattelevat keskenään samalla kuin skannaavat ostoksia. Eihän sellaisesta muuta seuraa kuin virheitä virheiden perään ja jonot liikkuvat etanan vauhdilla. Menin korttimaksujonoon, kun ajattelin, että se liikkuisi rivakasti, mutta väärin ajateltu. Jotain vikaa täytyy ihmisten silmissä olla, kun eivät osaa lukea suuria kylttejä ja alkavat kassalla kaivaa käteistä rahaa maksuksi. Sitten odotellaan, kun asiakas käy kassahenkilön kanssa toisella kassalla maksamassa ostoksensa. Opettelisivat lukemaan!

Ihan vähän vaan v**tti, kun lopulta pääsin kotiin. Kaiken lisäksi yksi talon hisseistä oli rikki ja yläkerran mummu oli päättänyt pitää yhden itsellään. Aika pahasti katsoi, kun änkesin samaan hissiin kahden kassin ja yhden pölynimurilaatikon kanssa.

Vaikka kyllä eilen mukavaakin tapahtui, tilasin huhtikuulle lentolippuja. Sain kutsun aupair-isäni synttäreille Skotlantiin ja ilman muuta menen, kun tyttärensä lupasi majapaikankin. Kotimatkalla käyn tapaamassa vanhoja tuttuja, joita en ole vuosikausiin nähnyt. Vielä pitää järjestää koirille hoitopaikka ja sitten voinkin alkaa suunnitella matkaa oikein tosissani. Tulee varmaan jännittävä matka. Ihan hyrisyttää, kun ajattelenkin.