Siivouksen sijaan teen jotakin muuta

Minullapa ei enää ole siivouspaineita viikonloppuisin! Ei tarvitse lauantaiaamuna miettiä, imuroisinko heti vai vasta iltapäivällä vai jättäisinkö homman huomiseen tai ensi viikkoon. Nyt saan huoletonna olla vain. Tai oikeastaan en saakaan.

Kerran viikossa käyvä siivooja pitää huolen siitä, että siivottava on muulloinkin. Kun torsaisin koko koti kiiltää, en malta olla pyyhkimättä pölyjä tai lakaisematta roskia lattioilta muina päivinä. Nyt tosin huusholli pysyykin siistinpänä kuin ennen, kun minulle jää vaan pieni osa siivottavasta. Tuntuu kyllä hienolta! Tämä on taas yksi niistä jutuista, joka olisi pitänyt tehdä jo paljon, paljon aikaisemmin.

Lauantaina sain tehdä ihan muita asioita, kuin jahdata pölyvillakoiria tai pestä kylpyhuonetta tai vielä pahempaa, ikkunoita. Minä päällystin ruokapöydän tuoleja! Ei se ollut yhtään vaikeaa, mutta aikaa kyllä kului vanhan päällisen poistamiseen. Ostin tuolit käytettyina ja istuimissa oli vielä nuhjaantunut, alkuperäinen päällystys, jonka ammattimainen tuolinrakentaja oli kiinnittänyt erittäin tukevasti. Jokaiseen istuimeen oli käytetty vähintään 100 niittiä, eivätkä ne olleet mitään paperinitojan paukkuja vaan oikein paksuja, tukevia ja tiukasti kiinni olevia hakasia. Huh, mikä homma oli niitä irrottaa! Työkaluina käytin tukevaa, suomalaista puukkoa, jolla ensin vähän nostin niittiä ylöspäin ja hohtimia, minkä avulla kiskoin niitin pois istuimesta.

Viikonlopun aikana sain kolme tuolia valmiiksi. Kolme odottaa vielä käsittelyä. Lopputulos ei saisi verhoilukoulun lehtorilta kiitettävää, mutta tämä onkin vasta harjoittelua. Päälliskangaskin on halpaa, ruotsalaisesta kaupasta ostettua. Yritän nyt viikolla väsätä yhden tuolin illassa. Saa nähdä, jaksanko.

Kyllä niillä tuoleilla pari vuotta istuu ja ovatpahan ainakin värikkäät. Koska tuolit ovat raikkaan näköiset, on ilmeisesti pakko uudistaa muutenkin olohuonetta. Tarvitsen lisää väriä ympärilleni.


Taas jäi kuva lataamatta, kun jonkun työpaikalla on liian isot esteet :( Myöhemmin sitten...

Toisilla on talviloma, toisilla ei

Olen käyttänyt paikallista talvilomaviikkoa hyödykseni ja ajanut autolla työmatkani. Näin ns. hiljaiseen aikaan matka sujuu joutuisasti, eikä tarvitse tuntikausia istua ruuhkissa muutaman kilometrin matkaa. Vaikka on tähän viikkoonkin ihan tarpeeksi riittänyt liikenneraivoa.

Koska on loma, niin on myös lomailijoita. Miksi ihmeessä turistien täytyy juuri työmatka-aikoina tuppautua liikenteeseen sähläämään! Ajaisivat edes reippaasti, mutta hiljaa hissutellaan ja ihmetellään suuren maailman meininkiä. Nouskaa autoistanne kävellen katsomaan niitä suuria taloja, älkää olko tientukkeena, kiitos.

Tänään taas torvet soivat, kun olin unohtanut zenin kotiin. Kuinka helkkarin vaikeaa on ymmärtää, ettei se oikealta tuleva aina saa eteen ajaa? Seuraa ihminen liikennemerkkejä ja katuun maalattuja kirkkaankeltaisia viivoja, äläkä sitä navigaattoriasi! Kaasu pohjaan ja eteenpäin, ei täällä mihinkään pääse, jollei uskalla ottaa riskejä. Kukaan ei tahallaan päälle aja. Ugh, olen puhunut!

Ensi viikolla voin manata taas täkäläistä julkista liikennettä, joka on äärettömän hidasta ja kömpelöä. Metrojakaan ei tule kuin kuuden minuutin välein ja bussit ajavat pysäkille yhtäaikaa.

Huh, onneksi on perjantai. Voisin huomenna mennä ostamaan kaunista kangasta ja päällystää sohvat ja ruokapöydän tuolit. Kaipa minäkin homman osaan, kun toisetkin sen taidon taitavat. Isompi sohva voi olla helppokin, kun vanhan päällisen saa helposti pois. Puran päällisen osiin kaavoiksi, leikkaan uudesta kankaasta samanlaiset palat ja ompelen yhteen. Voilà, uusi sohva on valmis! Pienempään taidan vain levittää uuden kankaan päälle. Sohva on jo niin vanha ja kulunut, että pois joutaisi. Se on ruotsalaisen palapelifirman antiikkia, ainakin 30-vuotias.

Tuoleihin ostin jo kerran kangaskaupasta ylijäämäpaloja, mutta kotona totesin ne ihan vääränvärisiksi ja -tyylisiksi. Yritän myydä ne kirpparilla pois parin viikon kuluttua.

Siivooja oli eilen käynyt ja siivonnut. Lattiatkin oli pessyt, mutta aika oudoilta näyttivät. Ilmeisesti pesuvesi oli ollut likaista. Mutta en valita, parempi näin kuin ei ollenkaan siivousta.

Äänenavausta heti aamusta

Olo on kuin sellaisella, joka itkisi jos osaisi. Kuten minä. Niska ja yläselkä on ihan jumissa ja jomottaa. Pää särkee varmaan niskan takia, tai huonojen silmälasien. Nekin pitäisi käydä uusimassa, mitään en enää tahdo nähdä. Tai vaikka tahtoisinkin, en näe.

Työpäivän jälkeen näen kyllä kerrassaan hyvin, kaiken tuplana. Jotain vikaa on joko rilleissä tai silmissä tai kummissakin.

Yläselkä osaa olla kunnolla, jos venyttelen hartioitani joka suuntaan ja heiluttelen käsiäni kuin tuulimylly. Harmi vain, että heiluttelusta tulevat olkapäät kipeiksi. Nyt ei mikään ole hyvä.

Työkään ei maistu. Nyt on parin päivän aikana ollut vähän liian paljon pomon kanssa sukset ristissä. Hän oli viikon sairaana ja nyt taas takaisin työmaalla, eikä ilmeisesti hermot oikein kestä tätä painetta. Aamulla korotin oikein ääntäni ja sanoin tekeväni kaiken, mitä tarvitsee, mutta homman kerrallaan. Sanoin myös, etten ole ihmenainen vaikka hän niin luuleekin.

Minä tulen kyllä pomoni kanssa toimeen vaikka joskus kolahdetaankin yhteen. Hän on niitä ihmisiä, joille pitää sanoa kunnolla ennen kuin asia menee perille. Millään nöyristelyllä tai olemattomalla olemuksella ei mistään tule mitään.

Eilen sain äkäistä palautetta myös ylemmältä taholta. Tein töitäni kuten ennenkin, mutta olivat mokomat menneet muuttamaan atk-työkalun toimintoja käyttäjille ilmoittamatta. Kun lopputulos ei ollut sitä, mitä piti, minun syynihän se oli. Asia kyllä selvisi, mutta ei se mieltäni parantanut. Onneksi tänään sentään tiedän, mistä on kysymys ja osaan toimia kuten työkalu määrää.

Juuri tällä hetkellä on siivooja kotonani. Vähän jännittää, kun annoin hänelle vapaat kädet ja sanoin, että saa siivota ihan kuin itse haluaa. Toivottavasti ei päästä koiraa rappukäytävään, tai ainakaa unohda sitä sinne. Illalla nähdään, kuinka on työ sujunut ja onko kiva mennä puhtaaseen kotiin. Hän on saattanut jopa pestä ikkunat!

Äiti soitti eilen ja käski olla menemättä siihen maahan, jossa soditaan. Sanoin, ettei aikomuksenikaan ole mennä Ukrainaan, mutta ei hän sitä kuulemma tarkoittanut. Hänen mukaansa jossain pienessä Euroopan maassa on tällä hetkellä sotatila. Lupasin, etten mene sota-alueelle.