Aamulla varhain, kun lentokone nousi

Heräsin tunti sitten omaan huutooni ja itkuuni. Näin painajaista, jossa pieni koirani oli kadonnut, eikä kukaan välittänyt. Lopulta löysin sen pahvilaatikosta, mutta ei se ollut sama koira. Jonkun toisen vielä pienempi.

Eihän tuo miltään painajaiselta kuulosta nyt, kun sen kirjoitin. Uneni tunnelma oli kuitenkin ahdistava, en saanut henkeä, en pystynyt tekemään mitään, olin paniikissa ja halvaantunut. Miksi minä tuollaisia unia katson, kun voisin hauskempiakin? Nyt en uskalla nukkua.

Äsken etsin netistä lammacurryn ohjetta. Tänään täällä syödään intialaisittain. Korianteripuska täytyy vielä käydä aamulenkillä ostamassa, kun eilen unohtui. Onneksi on se lähivihanneskauppa. Harmi vaan, ettei ole kaveria, jonka kanssa ruoasta nauttisin. Ei ruokailu ole samanlaista yksin kuin seurassa. Mutta kokkaan silti! Vaikka ihan piruuttani! Mieluummin teen itse kuin syön valmisruokia, mikä näin yhden ihmisen ja koiran huushollissa ehkä olisi yksinkertaisempaa.

Ajoin eilen entisen kotini ohi. Viimeeksi näin se parisen kuukautta sitten ja silloin talo oli vielä tyhjillään. Nyt siellä asuttiin. Tuntui kovin omituiselta nähdä, että verhot olivat auki ja talossa liikkui joku. Ajattelin pysähtyä sen eteen ja vakoilla vähän aikaa, mutta kadulla oli liikaa vilskettä. Sitäpaitsi entiset naapurit olisivat saattaneet ihmetellä. Toivottavasti siellä asuu  nyt lapsiperhe. On tilaa leikkiä ulkona ja sisällä.

Kuuntelen, kun lentokoneita nousee tasaiseen tahtiin. Tähän aikaan on lentokentällä vilkasta näin sunnuntainakin. Ei minua lentokoneiden äänet ole koskaan haitanneet, päinvastoin. Olen aina elänyt jonkun metelin aiheuttajan lähellä. Lapsena se oli päärata Helsingin seudulla, myöhemmin lentokenttä missä milloinkin. Tykkään, kun on matkustamisen ääniä ympärillä. Hiljaisuudessa en osaisi asua.

Joku muu päättää, mitä syön

Käyn yleensä kaupassa tuossa ihan vieressä, isossa marketissa. Ja kuten monella muullakin, minullakin on marketin asiakaskortti.

Jokusen kerran vuodessa saan asiakaspostin mukana alennustarralappuja, jotka tutkin tarkkaan. Sitten menen kauppaan ja ostan kalaa, kanaa, vihanneksia, hedelmiä, italiankinkkua jne. Ja kaikkiin paketteihin lättään -20%-tarran päälle. Taas kannatti kaupassa käydä!

Ensi viikolla ilmeisesti ostan juustoa, hedelmiä, olutta, viiniä ja jäätelöä. Onpas helppoa!

Olisi kyllä kiva käydä pikkukaupoissa tuolla vähän kauempana. Ostaa lihat ja makkarat yhdestä paikasta, leivät toisesta, vihannekset kolmannesta, juustot neljännestä. Kyllä se hyvin onnistuisi, mutta tulisi paljon kalliimmaksi kuin isossa marketissa. Sitäpaitsi pikkukaupat ovat jo kiinni, kun tulen illalla töistä. Tosin ne ovat auki ennen kuin lähden töihin eli turhaa mutinaa, etten muka ehdi.

Oikeastaan on ihan tyhmää, että kuljen joukon mukana ja käyn marketista hakemassa ruokani. Itsenihän minä vain ruokin, joten ei se hintaero valtava ole, kun pieniä määriä ostaa. Siinä pikkukauppojen alueella on hyvin varustettu viinikauppakin, eikä alue ole yhtään sen suurempi kuin iso markettikaan. Täytyypä joku päivä tehdä erilainen ostoskierros. Tapaisin uusia ihmisiäkin, kun mikään tavara ei ole vain hyllyltä kärryyn heitettävänä. Kaikki täytyy pyytää tiskin takaa kauppiaalta.

Kaikenlaisia leikkauksia

Aika kauan näköjään kestää, kun tuo koiraherrani nukahtaa narkoosipiikin saatuaan. Katseltiin eläinlääkärin kanssa pitkään koiran taistelua unta vastaan. Yritin jutella sille rauhoittavasti ja kerroin, että kohta saisi katsella hauskoja unia. Lopulta se suostui käymään pitkälleen lattialle ja nukahti siihen.

Lääkäri jatkoi työtään ja valmisteli koiran pienen patin poistoleikkaukseen ja minä lähdin kampaajalle.

Olikin minulle ihan uusi tuttavuus. Kuulemma kaupungin parhaat kampaajat. En tiedä parhaudesta, mutta aika erikoinen paikka se oli. Ensimmäiseksi tarjottiin kahvia, kun odottelin värjääjää. Sitten tuli pääkampaaja katsomaan päätäni ja suunnittelemaan, kuinka leikattaisiin.

Kampaamon kahvitarjoilu. Taustalla värjääjäkampaajani.

Ihmettelin siinä väri päässäni, miksi ihmiset ramppasivat koko ajan alakerrassa. Selvisihän se minullekin, kellariin mentiin pesupaikoille. Pääsin makaamaan lepotuoliin vanhan tehdashallin näköiseen huoneeseen ja kerrankin tunsin oloni kampaajalla rennoksi. En ole koskaan aikaisemmin sellaisiin kampaamon tuoleihin törmännyt. Pääsin jopa vähäksi aikaa tuolin hierontatoiminnon uhriksi, mutta se oli liikaa ja pyysin kampaajaa pysäyttämään masiinan. Päänahan hieronnan kyllä sallin, tuntui ihanalta.

Nyt minulla on eteenpäin leikatut hiukset, kun yleensä olen niitä vetänyt taaksepäin. Katsotaan, kuinka sopeudun uuteen päähäni. Aika paljon jouduin koko hommasta maksamaan, mutta eiköhän kokemus ollut sen arvoista.

Ilta vietettiin tokkuraisen koiraherran kanssa kylki kyljessä. Se ei päästänyt minua näkyvistään hetkeksikään. Haavasidoksen se on tähän aamuun mennessä repinyt pois jo viisi kertaa. Täytyy varmaan lähteä ostamaan lisää sidetarpeita. Varastoni ei riitä mihinkään, jos se tätä vauhtia irrottaa siteitään. Viisi päivää pitäis haavaa kuulemma peittää.

Inspehtööri ja puhtaat ikkunat

Nyt juuri istun kotona ja odotan patteritarkastajaa. En tiedä, miltä sellainen näyttää ja mitä tekee, mutta minulle on vain ilmoitettu, että tänään klo 8.30 - 14.30 sellainen huusholliini ilmestyy.

Tätä suurta ja ainutlaatuista tapahtumaa varten minun piti ottaa oikein töistä vapaata. Onneksi on jonkin verran tunteja varastossa, ettei lomapäiviä tarvitse kotona odottamiseen käyttää. En kyllä ole käden vain näppäimillä odottanut. Ensin siivosin koko kämpän, tosin silleen pikaisesti ja vain silmänlumeeksi. Mutta ainakin näyttää siistiltä.

Toinen, suurempi saavutukseni oli ikkunoiden pesu. Loppukesästä joku mikälie puu lennätti  pähkylöitään tänne kerroksiin saakka ja ihanan karvainen sotku on peittänyt ikkunoitani nyt jonkin aikaa. Lasien puunaaminen ei ole mielipuuhaani, mutta kun en enää nähnyt ulos ja tuli tällainen sopiva tilanne, ryhdyin puuhaan.

Löysin jonkinlaisen ikkunanpesu- ja pyyhkimisvempeleen, jolla tappelin keittiön ikkunan puhtaaksi. Sen jälkeen siirryin perinteisempään konstiin eli rätteihin. Aikamoista käsivarsijumppaa se oli, mutta nyt näen taas vastapäisen talonkin. Sisäpuolelta en vielä laseja vielä pessyt, siihen käytän jonkun ikävän sadepäivän.

Saa nähdä, koska patterintarkastaja oven taakse ilmestyy. Ikkunaurakan jälkeen on olo aika nihkeä ja suihkuun pitäisi mennä, mutta ihan varmasti ovikello soi juuri silloin, kun väännän suihkun päälle.

Suonenveto tai lihaskramppi

Kun elämästäni poistui iso osa elokuussa, en ole oikein osannut enää mitään. En edes blogiin kirjoittaa. Itku tulee mitä oudoimmissa paikoissa ja mitä oudoimmista syistä. Lokakuussa lähden koiraherran, ystäväni ja pikkukoiran uurnan kanssa viikonloppumatkalle rannikolle. Toivottavasti sen jälkeen jaksan taas tätä elämää.

Oikeastaan minulla ei mitään itkemisen aihetta pitäisi olla. Töissäkin on mukavaa, vähän muutoksiakin tulossa. Iso askel minulle, mutta pieni ihmiskunnalle. Ilmeisesti minusta oikeasti töissä tykätään, vaikka välillä tunnenkin olevani vaikea ja ärsytän työkavereitani.

Aamulla kyllä meinasi itku tulla ihan kivusta. Vasemmassa pohkeessa oli niin kamala kramppi, etten pystynyt olemaan hiljaa. Kipu oli hirveä ja jalka kramppasi parisen tuntia. Nappasin magnesium-pillereitä, levitin pohkeeseen hevoslinimenttiä ja vedin villasukat jalkaa. Yritin venyttää ja vetkuttaa, muttei auttanut. Vasta lenkillä lihas alkoi antaa periksi. Nyt pohje on kova ja kipeä.

Valitin vaivaani naamakirjassa ja sain pari hauskaa ohjetta magnesiumin lisäksi. Suonenvetoon kuulemma auttaa jalkapohjaan iskeminen vaikka nyrkillä. Kokeilen seuraavalla kerralla. Toinen minulle vieras ohje oli suolan sulattaminen kielellä. Sitäkin temppua testaan.

Kumma, kun vasen jalka alkoi reistailla. Yleensä minulla kramppaa vain oikea koipi. Sen kanssa olen oppinut elämään ja tiedän, mitä tehdä, kun nilkka alkaa vääntyä vasemmalle. Väännän takaisin.

Valitetaan nyt oikein kunnolla näitä jalkojani. Pari päivää sitten töistä tultuani otin kengät jalasta ja vasen jalkapöytäni oli niin turvoksissa, että se hölskyi kävellessä. Oikeassa jalassa turvotus oli nilkassa. Elefanttikin olisi ollut kateellinen.

Nyt loppui tämä tarina! Bloggerilla on jotain minua vastaan ja kirjoitukseni katoaa ja ilmestyy taas esiin vähän väliä. Ei tätä jaksa. Lauantaita teillekin.