Loma, lomampi, lomin (lomein, lomain, lomoin????)

Siinähän se tuli, loma-ajatuksen pääasia. Mikä on paras loma? En sitä tiedä vielä, mutta pieni aavistus on, ihan sellainen pikkiriikkinen.

Ensi viikolla alkaa tavallinen loma, Suomi-loma, perheloma, pakkoloma, pakko-Suomi-loma. Vaikka kivahan sinne on mennä. Äitini kysyy, koska tulen kotiin. Minä siihen totean olevani kotona, mutta Suomeen tulen lomalle. Ei se oikein mene vanhalle ja huonovointiselle perille. Häen mielestään kotini on Suomessa.

Aion viihtyä synnyinmaani kamaralla peräti yli kolme viikkoa! Tai eihän tuo mikään pitkä aika ole, kun yleensä olen siellä viiden viikon verran jaksanut ns. lomailla. Tällä kertaa vapaa-aikani alkaa pienen pojan viikonlopppuhoidolla poissa hänen kotoaan. Vanhemmat ovat varanneet minut jo aikoja sitten poikaa hoitamaan. Kivaa siitä tulee! Me tunnemme toisemme aika hyvin, kiitos nykytekniikan. Joka viikko jutellaan ja leikitään yhdessä ihan nokitusten. Joskus poika kyllä häipyy omiin leikkeihinsä, mutta vilkuttaa ja hihkuu silti vähän väliä. Saa nähdä, mitä keksimme, kun voimme ihan vain kaksistaan päättää, mihin mennään ja mitä tehdään.

Loppuloman ohjelma on vielä vähän hakusessa, mutta jotain sentään olen jo sopinut. Esimerkiksi muutamassa pankissa täytyy käydä hoitamassa muutama tärkeä juttu, poliisin luona vierailen, että saisin uuden passin (ei kannata ulkomailta sitä hommata, hirveän kalliiksi tulee) ja asianajajallekin pitäisi varata aika, että saisin vihdoin yhden minua suuresti vaivaavan asian järjestetyksi. Kampaajallekaan en täällä enää ehdi, joten sellainenkin pitäis jostain löytää.

Kyllä minä vähän lomaakin haluaisin pitää. Ranta-löhö-grillaus-herkuttelu-uintilomasta ajattelin edes puolen päivän verran nauttia. Jospa saisin kutsun meren- tai järvenrantamökille. Täytyy vähän varmaan tökkiä tuttuja, että muistavat minun suuruuteni saapuvan maisemiin.

Siinähän se loma sitten meni ja uutta voi alkaa suunnitella. Olen jo alkanutkin. Olen syyskuun yhdeksi viikoksi vuokrannut talon naapurimaasta ja saan sinne ehkä mukaani hyvän ystäväni. Sitä lomaa oikein odotan! Ensi viikolla alkava matkani on loma ilman loman tuntua.

Pyörremyrskyn pyrähdys

On ollut täällä hieman hiljaista. Olen emännöinnyt hyvän ystäväni (Pyörremyrsky) ja puolisonsa vierailua ja kuljettanut heitä pitkin poikin asuinmaatani.

Vieraat saapuivat runsas viikko sitten lauantaiaamuna. Tarkoitukseni oli rakentaa elämää suurempi brunssi, mutta pitkän pertaintaityöpäivän takia tarjoilut jäivät kahteen piiraaseen, suolaiseen ja makeaan. Onneksi oli vielä jäljellä saksalaista, puolikuivaa kuoharia, niin kukaan ei huomannut tarjoilun puutteita. Sen jälkeen alkoi tapahtua!

Ensin ympäri pääkaupunkia parin päivän ajan niin, että heikompia jo hengästytti. Sen jälkeen vierailimme naapurimaassa. Sillä reissulla paloi nahka niin minulta, Pyörremyrskyltä kuin  mieheltäänkin. Tiistaina oli turneen välipäivä, mikä tarkoitti Ikean reissua, taulujeni kehystämistä ja ripustamista, oven lukon korjausta ja kirjahyllyn järjestämistä. Taisimme me ruokaakin tehdä.

Keskiviikkona jatkui matkailu ja erikoisten nähtävyyksien ihailu. Ja ruokailu tosi huonossa ravintolassa. Ei sinne enää koskaan. Onneksi illalla emme saaneet kotiseudun trendibaarissa minkäänlaista tarjoilua ja lähdimme pois. Heti kohta löytyikin tien toiselta puolen oikein mukava, paikallinen brasserie, minne sai koirankin ottaa mukaan. Ihmettelivät, kun kysyin. Tottakai koiran saa ravintolaan tuoda! Söimme hyvin ja joimme hieman paikallista olutta. Sinne menen toistekin, paikka on jotenkin ollut piilossa tähän saakka.

Torstaina hyppäsin taas auton rattiin. Suuntasimme vuoristoista seutua kohden tutkimaan linnoja ja linnoituksia, luolia ja olutpanimoita (yhteen vain ehdimme). Pahaksi onneksi iltapäivällä alkoi sataa ja tunnelma hieman lässähti. Kotimatka oli aikamoista tuskaa pimeässä ja sateessa. En tykkää enää yhtään pimeässä ajamisesta, eikä sade paranna asiaa.

Perjantaille oli varannut lounaan yhden mielikaupunkini ravintolasta. Varaus piti tehdä jo kuukausi sitten ja odotukset olivat korkealla. Ensin tutustuimme vanhaan kaupunkiin ja sen jälkeen yritimme löytää ravintolan. Ei ollut helppoa, ei. Paikka ei sijaitse ollenkaan keskustassa, ihan piti ratikalla ajaa lähes perille. Onneksi kysyvä löytää ja lopulta, monen sadan harha-askeleen jälkeen huokailimme ihastuksesta vanhan kappelin edustalla. Neljän tunnin, kahdeksan ruokalajin ja muutaman juoman jälkeen poistuimme paikalta vieläkin ihastuksesta huokaillen. Hieno löytö, sinne uudestaan!

Lauantaina teimme vielä täsmäiskun pääkaupungin kauppoihin ennen kuin Pyörremyrskyn ja  miehensä lento Suomeen lähti.

Vierailun jälkeen olin hengästynyt, ikävissäni ja onnellinen. Vihdoin ja viimein sain Pyörremyrskyn tänne ja lupasi mokoma tulla vielä uudestaan. Monta hienoa paikkaa jäi näkemättä, viikossa ei ehdi ollenkaan niin paljon kuin kuvittelee.

Sunnuntaina riensi koirakullan kanssa naapurimaahan sisustusparatiisiin ja puutarhakauppaan. Pyörremyrsky jätti minulle ohjeita, joita päätin noudattaa heti, etteivät vaan unohtuisi. Nyt roikkuu olohuoneen seinälla suuri (= SUURI) kello ja parvekkeella odottavat puksipuu ja tuija istuttamista. Porakoneen akku on nyt latauksessa, että saisin poratuksi reiät ruukkujen pohjaan ennen istuttamista. Onneksi tuli rokulipäivä ja voin touhuta kaikenlaista. Heräsin tänään ikävään mahavaivaan, enkä uskalla liikkua kodista kovinkaan pitkälle. Toivottavasti tuo koirakin ymmärtää, vaikka ei pitkille lenkeille pääsekään.

Blogipolku ei minua huoli

Niin kuin monia muitakin blogikirjoittajia, myös minua harmittaa Blogilistan sulkeminen. Seuraan monia blogeja sitä kautta, enkä haluaisi niitä lisätä tänne lukemieni listalle.

Asiaa manatessani ja blogeja etsiessäni löysin Blogipolun! Se on uusi, suomalainen blogilistauspalvelu, joka lupaa palvella "parhaalla mahdollisella tavalla jokaista bloggaajaa. Tarkoituksenamme on tuoda bloggaajille näkyvyyttä, uusia yhteyksiä ja postausideoita." Näin toteavat sivuillaan.

Minäpä rekisteröidyin heti sivuille! Sain sähköpostiini viestin, josta löytyi linkki rekisteröityimisen vahvistamiseksi. Harmillista, että olin työkoneella. Työpaikan viisas automaatti nimittäin päätti puolestani, että linkki oli ns. phissing-linkki, eikä antanut minun jatkaa. Selvä pyy, ajattelin, vahvistan asian kotikoneelta.

Ei onnistunut sekään, ei vaikka kuinka monta kertaa yritin. Selvä pyy, ajattelin, otan yhteyttä sähköpostitse (pauliina@blogipolku.com) ja yritän saada sitä kautta ongelman ratkaistuksi. Ei onnistunut, Pauliina ei ottanut vastaan sähköpostiani. Sähköpostiosoitetta ei saamani herjaviestin mukaan ole olemassakaan. Selvä pyy, ajattelin, ehkä syynä on oma osoitteeni. Yritänpä huomenna työpostistani. Ei onnistunut, Pauliinaa joko oikeasti ei ole tai hän ei halua viestejäni.

Samalla Blogipolun sivulla on lause: "Voit myös laittaa ylläpidolle viestiä painamalla alakulmassa näkyvää kysymysmerkkiä." Nyt tarvittiin suurennuslasia! Kysymysmerkkiä ei löytynyt eikä löydy mistään alakulmasta, ei kotona eikä töissä.

Selvä pyy, ajattelin, palvelu on tarkoitettu vain Suomesta kirjoitettaville blogeille, eikä tällaisille ulkomaanpelleille. Näin luulin, kunnes aloin selata palvelun blogeja avainsanoilla (Blogipolku sanoo niitä tageiksi) "expat" ja "ulkosuomalainen". Heti löysin pari blogia, joiden kirjoittaja asuvat Suomen rajojen ulkopuolella! Ei siis syynä ulkomaalaisuuteni.

Jos joku tietää, kuinka Blogipolku ihan oikeasti toimii, voisitko kertoa minullekin. Ehkäpä saisin itseni sinne rekisteröidyksi, jos istuisin kotikoneen ääreen ja aloittaisin kaiken alusta. Mutta silti haluan aikaisemmat tietoni pois palvelusta. Jos olet olemassa, Pauliina Blogipolku, voisitko auttaa tietämätöntä?