Haastettuna

Kylläpäs näitä haasteita nyt tulee. Toisaalla kerron arkielämästäni kuvin ja täällä vastailen rehellisesti kysymyksiin.

Haasteen säännöt:

1. Linkitä henkilö, joka haastoi sinut.

- Sain haasteen Nollavaimolta, ihan silleen kiltisti ja huomaamattomasti :). Kiitos.

2. Kirjoita säännöt blogiisi ja vastaa alla oleviin kysymyksiin.
3. Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
4. Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogiinsa.
5. Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.
 

***************

 

1. Mitä aiot tehdä isona? (Tämä ei sitten ole ikäkysymys!)

- Ihan lähi-isona aion ryhtyä isoäidiksi. Kovasti jo odotan uutta ja tärkeää tehtävääni ja toivon, että osaan olla kunnolla. Sitten, kun tulen vielä isommaksi, niin ..., ks. vaikka vastaus 8.

2. Jatka lausetta: Jos olisin rohkeampi, niin . . .

- Hah, minua rohkeampaa saa hakea! Teen mitä vain, kun oikealla tavalla yllytetään. Moneen hämmentävään tilanteeseen olen (uhka-)rohkeuteni takia joutunut. Tilanteet eivät niinkään ole hämmentäneet minua vaan muita ihmisiä. Olenpa kuullut myötähäpeästäkin joissakin tilanteissa.

3. Mitkä asiat saavat sinut kyyneliin?

- Helppo. Minä itken mitä vaan ja koska vaan. Itken ilosta ja surusta. Itken, kun näen jotain kaunista. Itken ihmisten ja eläinten huonoa kohtelua. Itken, kun suutun. Olen itkupilli, tai kauniimmin sanottuna minusta saisi hyvän itkijän hautajaisiin.

4. Jos sinulla olisi mahdollisuus, niin mitä harrastusta haluaisit kokeilla?

- Syvänmerensukellus voisi olla hienoa. Jos korvani sallisivat, kokeilisin sitä kyllä. Harmillista, että ne eivät tykkää paineenvaihteluista.
 

5. Ottaisitko jonkin kauneusleikkauksen vanhempana? Onko mielipiteesi tästä
muuttunut iän myötä?

- Kyllä vaan ottaisin, eikä ole muuttunut. Ensimmäisenä lähtisi palat roikkuvista silmäluomista pois. Seuraavaksi saisivat kadota bulldogin posket leukaperistä ja otsakin kaipaisi silotusta. Peitän syvät otsajuomut tällä hetkellä otsatukalla, mutta joskus olisi kiva saada tukka pois silmiltä. Turhamaistako, ehkä, mutta syytän typerystä, joka on kuorruttanut ikinuoren mieleni ikääntyvällä ruumiilla.

6. Mikä laulu on viime aikoina soinut päässäsi? Entä onko jokin biisi ollut joskus oikein riesana ja korvamatona?

- Ei pysy laulut tässä päässä, ei. Joskus ihan yllättäen saattaa joku rillutus jäädä soimaan joksikin aikaa, mutta yleensä ei soi.

7. Mitä tietotekniikkaa ostaisit heti, jos olisi mahdollisuus/varaa?

- Hmm, pitää oikein ajatella. En kai mitään juuri nyt, sitten vasta ostan, kun joku kone hajoaa. Cross your fingers, toivottavasti ei kuitenkaan vähään aikaan hajoa mikään.

8. Opiskeluhaaveita, mitä?

- Haaveita on aina, mutta toteutus taitaa olla kiinni viitseliäisyydestä. Kieliä olisi kiva opiskella ja valokuvausta myös. Ehkä joskus sitten isona.

9. Mikä on kaikkein tärkein arvosi ja miksi?

- Vaikea kysymys, en ole koskaan arvojani pohtinut. Tasa-arvo nyt on yksi tärkeimpiä, ja sitten tietysti oikeudenmukaisuus ja rehellisyys. Jos perhe, varsinkin lapset, on arvo, niin se tulee ihan ensimmäisenä. Miksi juuri nämä, sitä en ala pohtia. Pohtikoon joku, jolla on isommat aivot.
 

10. Riitätkö itsellesi?

- En taida riittää.

11. Minkälainen käsillä tekeminen on sinulle mieluisinta?

- Ompeleminen on kivaa, kun vain alkuun pääsee. Mielelläni puutarhassakin möyrin kädet mullassa ja keittiössä, mutta siellä puhtain käsin. Koiraa tykkään silitellä, ja kohta sitä pikkuista vauvaa.

 

Siinä. En haasta nyt ketään ja haastan kaikki. Olkaa hyvät ja vastatkaa kysymyksiin, jos haluatte tai viitsitte.

 

 

 

Lomakissoja ja villisikoja

Hyvinhän se loma meni! Eilen myöhään avasin sotkuisen kotini oven ja ihmettelin, miksei kukaan ole siivonnut poissa ollessani. Taisi olla aika äkäinen lähtö viikko sitten, kun olin jättänyt kaiken levälleen. Onneksi saan tänään olla itsekseni, kun en voi vielä hakea koiraa kotiin. Ehkäpä saan jotain tehdyksikin.

Niin, se loma... Talo löytyi kuin löytyikin iltamyöhällä täydessä pimeydessä, kun ensin haimme apua matkan varrella näkemästämme pizzeriasta ja väistimme paria villisikaa. (Muistio itselle: Seuraavalla kerralla ensin majapaikkaan ja vasta sitten ruokakaupoille. Pimeys ja mutkainen vuoristotie on ikävä yhdistelmä.)

Toinen lomapäivä oli aurinkoinen ja lämmin, mutta sen jälkeen loma olikin vain aurinkoista. Lämpö katosi jonnekin toisaalle. Saimme nauttia jopa rakeista ja yöpakkasista.

Koska matkalla oli mukana 11-vuotias tyttölapsi, jolta konstit eivät puuttuneet, lomatoiminta oli lievästi sanoen haasteellista. Ruoka ei kelvannut ja kaikki muukin oli huonosti. Tyttö oli odottanut lomalta pelkkää shoppailua, joten shokki oli melkoinen, kun tajusi, ettei ollakaan ostosparatiisin vieressä.

Onneksi oli sentään kissat. Niitä oli neljä ja kovasti ne tekivät tuttavuutta ja vaativat ruokintaa. Minä pehmenin ensimmäisenä ja aloin syöttää katteja. Niille kelpasi ihan kaikki, ja kun eivät saaneet meiltä ruokaa, metsästivät sisiliskoja kivien koloista. Hauskoja kissoja. Kuuluivat varmaan kaikille, jotka lähitaloissa asuivat tai vierailivat.

Viikon kuluessa kiertelimme lähikylissä ja -kaupungeissa. Ihailimme vuoristomaisemia ja ikivanhojen kaupunkien kujia ja piazzoja. Vaikka auto oli uusi ja näppärä, pienillä ja kiemuraisilla vuoristoteillä ajaminen pisti sekä näkö- että reaktiokyvyn koetukselle. Yhden päivän vääntämisen jälkeen käsivarsistani löytyivät ne kauan kadoksissa olleet rattilihakset.

Alkuviikko mentiin muun joukon toiveitten mukaan, mutta sitten päätin, että nyt olisi minun vuoroni. Halusin käydä tutustumassa San Gimignanoon ja ilmoitin, että aamulla lähden ajamaan. Mukaan saa tulla, jos haluaa. Tietenkin sairastuin yöllä oikein kunnolla, eikä matkasta tullut mitään. Se päivä meni maatessa ja manatessa ja kaupunki jäi näkemättä - tällä kertaa.

Ai niin, ja pizza-uunikin jäi käyttämättä. Vilkaisin sinne kerran ja suljin luukun. Uuni oli sen verran sotkuisessa kunnossa, että siivous olisi saanut koko kuistin noen ja tuhkan valtaan. Olihan meillä kunnon keittiö, kyllä sielläkin sai hyvää ruokaa tehdyksi ja kyllä sitä tehtiinkin! Ja viiniä juotiin palan painikkeeksi. On se niin helppoa, kun samasta kaupasta saa tuoreet ruoka-aineet ja hyvät viinit. Ei tarvitse ravata puodista toiseen, jos ei halua.

Kuten lomillani jo tavaksi on tullut, tälläkin kertaa menin nurin ja loukkasin itseni. Onneksi mikään paikka ei murtunut, mutta oikean käden etusormi on paksu kuin italialainen raakamakkara. Kaaduin ojaan, kun väistin pimeydessä autoa pizzeriasta palatessamme.

Eilen vielä piipahdin Bolognassa. (Hauska kirjoittaa, että piipahdin. Ihan kuin tuosta vaan.) Kiertelin vähän kaupungilla ja yritin käydä syömässä pienessä, työkaverini suosittelemassa tavernassa, mutta se oli valitettavasti tupaten täynnä. En halunnut odottaa, kun oli nälkä ja vetta satoi ja halusin johonkin suojaan. Kävelin kadun toisella puolella olevaan pizzeriaan. Tylsä valinta, mutta ei voi mitään. Bologna oli kyllä sen verran mielenkiintoisen oloinen kaupunki, että sinne menen vielä joku kerta vaikka vain viikonlopuksi. Tulkaa mukaan.

J.K. Nyt täytyy etsiä jostain kauppa. Kotona ei ole kuin kahvia, näkkileipää ja metwurstia.

Perhoset lentää ja liihottaa

Vein äsken koiran maaseutu- ja kaverilomalle naapurimaahan. Ajomatka kesti ihan liian kauan, matkalla oli runsaasti tietöitä ja rekkoja, eikä yllätyksiltäkään vältytty. Aika lähellä oli rekan ja henkilöauton yhteentörmäys, mutta onneksi olen nopea liikkeissäni. Rekka muuten väisti pientä ajopeliäni ihan kiltisti.

Huomenna pääsen kokeilemaan reaktionopeuttani Italian kaduilla ja moottoriteillä. Olen nimittäin lähdössä lomalle! Sellaiselle oikealle lomalle, jolla saa olla ja tehdä melkein mitä haluaa. Oikein aikaisin aamulla lennän kaupunkiin, joka on antanut nimensä kuuluisalle pastan seuralaiskastikkeelle. Siellä odottelen aikani kunnes lähisukulaisia laskeutuu samalle kentälle. Olemme vuokranneet yhteensä kaksi autoa vuokrafirmalta, jota on paljon moitittu. Lisäjännitystähän sellainen vain tuo. Eihän loma ole mitään, ellei vähän jännittäisi esimerkiksi se auton vuokrausfirma.

Minä ajan pientä autoa ja sukulaisen mies toista, vähän isompaa. Hän on vähän sellainen wanna-be rallikuski, joten saas nähdän, pysynkö perässä. Onneksi on kuitenkin hänkin päässyt jo miehen ikään. Ehkä osaa ajella rauhallisesti pientareella, mitä minä en kyllä osaa. Ajan yleensä liian vauhdikkaasti. Jaa, kuka se rallikuskikokelas olikaan?

Päämäärämme on toscanalainen talo toscanalaisen pikku kaupungin reunalla. Arvatkaa, olenko innoissani? Toivottavasti on edes sen verran kaunista, että saadaan ihailla ympäristöä auringonpaisteessa. Voi olla, että käydään työntämässä yksi vinossa oleva tornikin pystyyn.

Nyt pitäisi aloittaa matkalaukun täyttäminen, mutta kun en tiedä, mitä ottaisin mukaan. Piti yhdet housutkin vielä lyhentää (olen persjalkaista sukua), mutten jaksa. Kirkkaanvihreät housut saavat jäädä vahtimaan huushollia. Neuletakkiin piti ommella napit, mutta taidan ottaa lankaa ja neulan mukaan. Onpahan ainakin jotain tekemistä.

Vuokraamassamme talossa on muuten patiolla ihan oikea pizza-uuni! Saa nähdä, tuleeko minusta ensi viikolla pizza-mestari.

Perhoset lentelevät mahassani.