Siivouksen sijaan teen jotakin muuta

Minullapa ei enää ole siivouspaineita viikonloppuisin! Ei tarvitse lauantaiaamuna miettiä, imuroisinko heti vai vasta iltapäivällä vai jättäisinkö homman huomiseen tai ensi viikkoon. Nyt saan huoletonna olla vain. Tai oikeastaan en saakaan.

Kerran viikossa käyvä siivooja pitää huolen siitä, että siivottava on muulloinkin. Kun torsaisin koko koti kiiltää, en malta olla pyyhkimättä pölyjä tai lakaisematta roskia lattioilta muina päivinä. Nyt tosin huusholli pysyykin siistinpänä kuin ennen, kun minulle jää vaan pieni osa siivottavasta. Tuntuu kyllä hienolta! Tämä on taas yksi niistä jutuista, joka olisi pitänyt tehdä jo paljon, paljon aikaisemmin.

Lauantaina sain tehdä ihan muita asioita, kuin jahdata pölyvillakoiria tai pestä kylpyhuonetta tai vielä pahempaa, ikkunoita. Minä päällystin ruokapöydän tuoleja! Ei se ollut yhtään vaikeaa, mutta aikaa kyllä kului vanhan päällisen poistamiseen. Ostin tuolit käytettyina ja istuimissa oli vielä nuhjaantunut, alkuperäinen päällystys, jonka ammattimainen tuolinrakentaja oli kiinnittänyt erittäin tukevasti. Jokaiseen istuimeen oli käytetty vähintään 100 niittiä, eivätkä ne olleet mitään paperinitojan paukkuja vaan oikein paksuja, tukevia ja tiukasti kiinni olevia hakasia. Huh, mikä homma oli niitä irrottaa! Työkaluina käytin tukevaa, suomalaista puukkoa, jolla ensin vähän nostin niittiä ylöspäin ja hohtimia, minkä avulla kiskoin niitin pois istuimesta.

Viikonlopun aikana sain kolme tuolia valmiiksi. Kolme odottaa vielä käsittelyä. Lopputulos ei saisi verhoilukoulun lehtorilta kiitettävää, mutta tämä onkin vasta harjoittelua. Päälliskangaskin on halpaa, ruotsalaisesta kaupasta ostettua. Yritän nyt viikolla väsätä yhden tuolin illassa. Saa nähdä, jaksanko.

Kyllä niillä tuoleilla pari vuotta istuu ja ovatpahan ainakin värikkäät. Koska tuolit ovat raikkaan näköiset, on ilmeisesti pakko uudistaa muutenkin olohuonetta. Tarvitsen lisää väriä ympärilleni.


Taas jäi kuva lataamatta, kun jonkun työpaikalla on liian isot esteet :( Myöhemmin sitten...

Lämmintä alle ja ylle

Töissä järjestetään tällä viikolla keräys tämän kaupungin sadoille asunnottomille. Lämpimiä vaatteita, asusteita, huopia, lakanoita ja muuta tarpeellista saa tuoda aulassa oleviin laatikoihin. Siitä ne kuljetetaan keräyskeskukseen ja jaetaan tarvitseville.

Kävin eilen läpi kaappejani ja päätin luopua suurimmasta osasta lakanoitani. En minä niitä määräänsä enempää tarvitse. Kaksi isoa muovikassillista tuli täyteen jo pelkistä yhden sängyn lakanoista. Tuplalakanoita on varmaan saman verran poistettavissa, ja tyynyliinoja. Inventoin ne tänä iltana.

Aamulla vähän lajittelin pussien sisältöä ja lisäsin niihin villapaitoja, myssyjä ja muutamat ulkoiluhousut. Vielä näyttää kaapissa roikkuvan pari-kolme talvitakkia, joista voin ilomielin luopua sekä villatakkeja ja ns. parempia villakangashousuja. Kaikki ovat liian pieniä minulle tai muuten vaan en enää niitä käytä.

Totesin taas kerran, että minulla on ihan liikaa vaatteita ja tavaraa yleensäkin. Olen yrittänyt päästä osasta eroon täällä asuvien suomalaisten nettikirpparilla, mutta se ei ole helppoa. Toisen turha ei aina ole toisen aarre, vaikka ilmaiseksi antaisi. Ehkäpä otan joskus päivän vapaaksi ja vien kaiken ylimääräisen kierrätyskeskukseen.

Ei muuten ollut laatikkoa työpaikan aulassa ainakaan vielä tänä aamuna. Vartija kuitenkin otti pussini vastaan ja lupasi ilmoittaa asiasta eteen päin ja pyytää keräyslaatikkoa. Luulen, että meitä on muitakin, jotka haluavat keräykseen osallistua.

Melkein siivottu

Lähes koko eilinen päivä siihen meni, kun siivosin tämän huushollin. Vielä on tuo pieni vieras-/romu-/takahuone puunaamatta, mutta jääköön. Täytyy ensin vähän tyhjentää sitä.

Jossain vaiheessa imuroinnin ja muun riehumisen keskellä tajusin, ettei siivousmusiikki soinut. Äkkiä radion hevikanava päälle ja heti alkoi rätti heilua reippaammin. Totesin, että tällaisen amatöörisiivoojan parhaat työvälineet ovat kyllä hyvä imuri ja kosteat, isot siivousliinat. Niitä olen ostanut halpakaupasta laatikkokaupalla. Ei kai se ihan ekologista ole, kun liina lentää roskiin käytön jälkeen, mutta puhdasta niillä saa helposti aikaan. Eikä tarvitse pesuaineiden kanssa löträtä.

Olin heittänyt petivaatteet parvekkeelle tuulettumaan ja onneksi muistin ne, kun ensimmäisen kerran jyrähti. Kauhea vesisade ja ukkonen alkoi ihan yhtäkkiä ja peitto oli jo lähdössä seikkailulle, kun sain sen kiinni. Ei se paljon ehtinyt kastua. Myräkkä olikin tämän vuoden ensimmäinen, mutta tuskin viimeinen. Talviukkosia on täällä silloin tällöin.

Tälle päivälle jätin vielä kylppärin, se kun on ihan oma juttunsa. Pieni, pimeä koppi, jossa ei täkäläisen tavan mukaan ole lattiakaivoa. Onneksi on sentään kunnon lattia, eikä mitään kokolattiamattoa. Aikamoista kuuraamista oli sen pesu. Kirosanojen avulla sain huoneen lopulta joten kuten puhtaaksi. Kesken urakan sammui kylppäristä valo. On se ennenkin niin tehnyt, mutta nyt vasta tajusin, että vaikka väännän lampusta virran pois päältä, on se silti päällä. Pitää varmaan kertoa vuokraisännälle. Vaarallinenhan se on, kun on vielä kosteassa tilassa.

Muutenkin tässä huushollissa on jotain vikaa sähköissä. Keittiöstä pamahti työvalo, hellan lamppu pimeni eikä uusi enää syty ja olohuoneen lamput simahtavat tämän tästä. Minkähänlainen sähkömies täällä on ollut asialla?

Inspehtööri ja puhtaat ikkunat

Nyt juuri istun kotona ja odotan patteritarkastajaa. En tiedä, miltä sellainen näyttää ja mitä tekee, mutta minulle on vain ilmoitettu, että tänään klo 8.30 - 14.30 sellainen huusholliini ilmestyy.

Tätä suurta ja ainutlaatuista tapahtumaa varten minun piti ottaa oikein töistä vapaata. Onneksi on jonkin verran tunteja varastossa, ettei lomapäiviä tarvitse kotona odottamiseen käyttää. En kyllä ole käden vain näppäimillä odottanut. Ensin siivosin koko kämpän, tosin silleen pikaisesti ja vain silmänlumeeksi. Mutta ainakin näyttää siistiltä.

Toinen, suurempi saavutukseni oli ikkunoiden pesu. Loppukesästä joku mikälie puu lennätti  pähkylöitään tänne kerroksiin saakka ja ihanan karvainen sotku on peittänyt ikkunoitani nyt jonkin aikaa. Lasien puunaaminen ei ole mielipuuhaani, mutta kun en enää nähnyt ulos ja tuli tällainen sopiva tilanne, ryhdyin puuhaan.

Löysin jonkinlaisen ikkunanpesu- ja pyyhkimisvempeleen, jolla tappelin keittiön ikkunan puhtaaksi. Sen jälkeen siirryin perinteisempään konstiin eli rätteihin. Aikamoista käsivarsijumppaa se oli, mutta nyt näen taas vastapäisen talonkin. Sisäpuolelta en vielä laseja vielä pessyt, siihen käytän jonkun ikävän sadepäivän.

Saa nähdä, koska patterintarkastaja oven taakse ilmestyy. Ikkunaurakan jälkeen on olo aika nihkeä ja suihkuun pitäisi mennä, mutta ihan varmasti ovikello soi juuri silloin, kun väännän suihkun päälle.

Vapaapäivä - touhupäivä

Tuli tänään vapaapäivä ihan yllättäin. Olen nimittäin lakossa. Kukaan ei pakottanut, mutta halusin osoittaa solidaarisuuteni ja jäin kotiin niin kuin lähes kaikki muutkin työkaverit. Yksi syy jäämiselleni oli myös kamala työmäärä täällä huushollissa.

(Huomaatteko muuten, että kirjoitan kotona eli kone toimii taas! Kiitos pari viikkoa sitten käyneille vieraille.)

Viime lauantaina oli auttamassa entistä pomoani muutossa ja sain palkan huonekaluissa. Illalla raahattiin kaverin kanssa 7. kerrokseen tv-taso, suuri matto, tuoli, laatikosto ja kaikenlaista muuta pientä. Osan huonekaluista olin jo hakenut aikaisemmin. Olohuone näytti muutaman päivän kuin osto- ja myyntifirman huonosti järjestetyltä varastolta, joten pakko oli jotain tehdä. Varsinkin kun sunnuntaina saan vanhan ystäväni kaukaisilta mailta kylään.

Nyt olen kantanut sohvaa, siirtänyt pöytää ja mattoja, hakannut nauloja seinään, melkein pudottanut telkkarini lattialle ja manannut netti-tv-firman asennuksia. Oliko ihan pakko mitata johdot millilleen viime syksynä? Eikö nyt edes vähän olisi voinut jättää siirtymävaraa? Kuinka monessa huushollissa huonekalut, telkkari ja kaikki muut tavarat pysyvät aina ja ikuisesti samoilla paikoilla? Ei minun kotonani ainakaan. Kyllä vähän täytyisi asentajienkin ajatella johtoja sisustajan kannalta.

Jouduin antamaan periksi ja kultainen leikkaus on nyt ehkä pronssinen. Antennijohto ei venynyt vaikka kuinka kiskoin. Irti se kyllä lähti muutaman kerran ja jouduin ison lipastonkin sen takia siirtämään. Tässä päivässä on ollut kyllä pilatesta ihan omiksi tarpeiksi.

On täällä vieläkin tekemistä ja liikaa tavaraa. Yksi sohva (koirien lempipaikka, mutta ihan kamala) pitää saada johonkin jäteasemalle. Talkkari on luvannut auttaa minua sen kanssa, mutta hän on vielä lomalla lauantaihin saakka. Saavathan koirat loikoilla leppoisasti vielä jonkin aikaa.

Nyt lähden pesulaan verhopyykille. Siellä on helpompi isojen kankaiden kanssa pelata kuin täällä kotona, ja kun siellä on se kuivausrumpukin.

Kaupasta viinaa pikku pullollinen

Käväisin ruokatunnilla pitkäripaisessa. Kauhean pitkä jono oli kassalla, mutta tietysti niin, koska oli perjantai ja muillakin ruokatunti.

Sain oikein mutkitella hyllyjen välissä etsiessäni juuri sitä oikeaa alkoholililientä. Muut asiakkaat näyttivät jäävät myymälän etuosaan, jossa hyllyt pursuavat eri sävyisistä punaisista, minä sen sijaan halusin vähän taaemmas. Siellä ne oikeat viinat oli. Vähän aikaa pohdin, minkälaisen pullon valitsisin, mutta päädyin 70 prosenttiseen. Eiköhän se aja asian, jos mikään.

Pullolla oli hintaa peräti 1,20 euroa. Eihän se iso ole, mutta eiköhän 2 dl riitä läppärini näppäimistön putsaamiseen. Sain it-ihmeeltä neuvoja, kuinka mahdollisesti saisin koneeni putsatuksi. Ensin on otettava näppäimet yksitellen pois, sitten putsataan viinalla ja sen jälkeen näppäimet takaisin. Yritän muistaa asetella irtonäppäimet pöydälle oikeaan järjestykseen, ettei tule yllätyksiä, kun kone on taas kasassa. Jos se nyt ikinä on.

Kaupasta pois lähtiessäni nappasin mukaani vielä proteiinipatukoita. Onpahan jotain pureskeltavaa, kun kiroilen koneen kimpussa.