Toiset isovanhemmat ovat vähän lähempänä kuin minä, mutta he auttavat jo ihan tarpeeksi. Lisäksi he välillä huolehtivat muista lapsenlapsistaan, joten mielihyvin lupauduin lapsenlikaksi tässä ongelmatilanteissa.
En kyllä muistanutkaan, kuinka täyspäiväistä tällainen työ on. Lapsi on vielä niin pieni, ettei tajua, mihin voi mennä ja mihin ei. Koko ajan saan olla tarkkana ja pitää pientä silmällä. Kerran jo kauhuissani juoksin lapsen perässä, kun hän oli suin päin taapertamassa vilkkaalle kadulle vaikka olin määrännyt pysymään samassa suunnassa kuin minäkin. Kouraa on helpompi käskeä kuin pientä taaperoa.
Ihan oma viihdehetkensä on ruokailu. Hyvin tuo syö, mutta aina homma menee vähän överiksi. Välillä syödään kaksin käsin ja välillä ruoka lentää pitkin seiniä. Toistaiseksi hermoni ovat pitäneet. Olen pistänyt ruokailun leikiksi minäkin. Ehkä huono idea, mutta tuntuu toimivan.
Eilen sain vapaapäivän kun olin tilannut kampaaja-ajan. Vein lapsen aamulla tarhaan, hyppäsin bussiin ja ajelin keskustaan. Ajattelin käydä vähän ostoksilla ennen hiusten leikkausta, mutta kaupat olivatkin kiinni! Näyttävät tässä kaupungissa alkavan kaupankäynnin vasta kymmeneltä. Mikä pettymys! No, säästyihän rahat.
Tänään taas on seikkailtu pikkumiehen kanssa vesisateessa ja ihmetelty puistonhoitajan traktoria. Nyt tuo suuri pieni ihminen vetää päiväunia tuhisten nalle kainalossa ja minulla on pari tuntia omaa aikaa. Taidan käyttää sen tiskaamiseen ja mustiikkakiisselin keittoon.
