Kuinkahan käy, jaksanko jatkaa kirjoittamista näin pitkän ajan jälkeen vai jääkö taas tähän? Saas nähdä.
Jaa, että mitä nyt kuuluu? No, periaatteessa hyvää. Töitä piisaa ihan liiankin kanssa, viime viikkoina olen tehnyt yli 10-tuntisia työpäiviä ja kyllä se tuntuu tässä ruumiissa. Äsken huomasin, että kymmenen tunnin yli menevät minuutit eivät kirjaudukaan listaan vapaana pidettäviksi, vaan työnantaja saa ne ihan ilmaiseksi. Onnea sille!
En voinut enää tässä vaiheessa muuttaa syyskuun tunteja siirtämällä kertyneitä tunteja lyhyemmän työpäivän jatkoksi, joten teen sen tässä kuussa. Nyt tulee joka päivälle lisää minuutteja ja tällä kertaa olen tarkkana, etten kirjaa yli kymmentä tuntia yhdellekään päivälle vaikka töissä olisinkin sen ajan. Joskus on pakko harrastaa oveluutta, niin ne muutkin tekevät. Toiset ovat jopa kiitettävän ovelia. Töihin tullaan, kun huvittaa ja pois lähdetään lähes lounaan jälkeen, silti tuntikorttiin merkitään täydet tunnit ja vähän päälle.
Meillä tuntien kirjaaminen on omantunnon juttu. Ei ole kellokorttia eikä muutakaan automaattista kulun valvontaa. Lähin esimies on valvova taho, muttei hänkään puheittensa mukaan halua olla poliisina vaan haluaa luottaa alaisiinsa. Kyllä ihmisiin pitääkin luottaa, mutta aina on joukkossa niitä, jotka käsittävät asian hieman väärin. No, mitä tuosta, pääasia että tekevät työnsä.
Viikonloppuna huomasin, kuinka pitkät työpäivät väsyttävät tämän ikäistä. Lauantain pitkän aamulenkin jälkeen lämmitin edellispäiväistä wokkiruokaa ja maha täynnänsä kävin vähän lepäämään. Heräsin neljän tunnin kuluttua! Voi pyhät hyssykät, kauppaankin piti vielä ehtiä, pyykit oli pesemättä ja huusholli imuroimatta! Kävin kaupassa, mutta muuta en sitten tehnytkään. Iltalenkki koiran kanssa oli tarpeeksi saamaan tämän tädin taas väsyneeksi. Telkkarista yritin katsoa Dr Whota (kuinka tuokin suomeksi kirjoitetaan?), mutta uni tuli taas. Sunnuntaina sentään pääsin ajoissa ylös ja yhdeksältä olin saanut jo vaikka mitä aikaiseksi.
Tarvitsisin ehdottomasti kolmen päivän viikonlopun. Ensimmäisen päivän käyttäisin nukkumiseen, toisen kaiken maailman touhuiluun ja kolmantena voisin taas valmistautua työviikkoon.
