Viallinen jalka ja muita hankintoja

Kävin eilen lääkärillä kuulemassa viime viikon tutkimusten tuloksia. Oli verikokeita ja kokovartaloskannaus. Kivoja kuvia. Näytin hylkeeltä, jolla oli musta maksa ja muutama musta nivel. Lonkan kohtaan oli joku punaisella kynällä piirtänyt ympyrän, mutten tajunnut kysyä siitä mitään, kun ihmettelin, miksi maksani erottui niin selvästi. Se kuulemma tykkää varjoaineena käytetystä radioaktiivisesta nesteestä. Hyvä, luulin jo, että olin avannut liian monta viinipulloa.

Mitään varsinaista vikaa ei löytynyt, ei tulehduksia eikä nivelreumaa, mutta vasemmassa nilkassa on jotain outoa. Huomenna vien nilkkani CT-kuvaukseen, jospa se selvittäisi kivun syyn.

Lääkärireissun jälkeen en mennytkään tupakkakauppaan vaan lähes suorinta tietä kotiin. Kun oli se bussipysäkkikin ihan sairaalan lähellä. Yritän huomenna uudestaan hakea niitä hepeniä ja käsirautoja.

Hakemisesta tuli mieleen, että tarvitsisin uuden pölynimurin. Nykyinen ei toimi ollenkaan, työntää vain pahaa hajua ulos, muttei ime mitään. Ei edes koirankarvoja! Tarvitsen sellaisen laitteen, joka kulkee sievästi perässä, menee iloisesti kaikkiin koloihin ja kiskoo koirankarvat matoista ja sohvasta ilman kiroilua. Lisäksi suulakkeen pitäisi olla niin ruma/nätti, ettei toinen koiristani yrittäisi sitä tappaa.

Olen vähän netistä imureita katsellut, mutten raaskisi maksaa satoja euroja kapineesta. Nyt oli yhdessä kaupassa tarjous aaeekee-nimisestä koneesta alle satasella. Yritän huomenna ehtiä sitä katsomaan, ja ehkä ostamaankin.

Sini-keltaisessa kaupassakin pitäisi ehtiä käymään. Tarvitsen kaappeja tavaroilleni, joiden nurkissa lojumiseen alann tosissani kyllästyä. Kuinkahan minulta sujuisi lipaston kasaaminen? Työkaluja kyllä on, mutta löytyykö voimaa ja taitoja. Käy taas niin kuin lamppujen, jotka vieläkin lojuvat lattialla johdot rullalla.

Kirjeiden ja salaisten pakettien arvoitus

Kävin aamulla postissa hakemassa sen oikeuslaitoksen kirjeen. En ymmärtänyt siitä oikeastaan mitään. Kysymys on vanhasta laskusta, jonka unohdin maksaa - tai en unohtanut, mutta pitkitin ja pitkitin - ja jonka lopulta maksoin, kun sain perintätoimistolta tosi äkäisen kirjeen. Tosin sen maksoi ystäväni omalta tililtään, kun kierrätys minun tilini kautta olisi vienyt liian kauan. Kiva ystävä, kun lainasi rahat. Ja kiva olen minäkin, kun jo maksoin takaisin.

Tässä viimeisimmässä kirjeessä on paljon päivämääriä, mutta muuten se on täyttä lakimieshepreaa. Kaivan tänään maksukuitin sekä alkuperäisen perintäkirjeen ja lähetän kaikki tuntemalleni asianajajalle. Eiköhän se poika tiedä, mitä pitää tehdä.

Postista töihin kulkiessani itketti. Niin monta asiaa olen saanut pieleen eikä mikään tunnu vieläkään onnistuvan. Onneksi satoi kaatamalla vettä, niin kukaan ei ihmetellyt märkiä silmälasejani.

Nyt istun kerrankin hiljaisessa toimistossa ja mietin, miltä parvekkeelta alas hyppäisin. Ei vaiskaan, en minä mihinkään hyppää tai muutenkaan mitään itselleni tee. Illalla menen lääkäriin kuulemaan, mitä monta vuotta piilossa pysytelleelle nivelreumalleni kuuluu ja sen jälkeen piipahdan tupakkakaupassa seksivaatteita ja hakemassa.

No niin, nyt kaikki ajattelevat, että olen mennyt ihan sekaisin. Seksivaatteita yksineläjälle?! Ehei, ei sinne päinkään, tai no, ehkä vähän, muttei minulle. Asia on nimittäin niin, että ystäväni (se joka lainasi rahat) pyysi minua hakemaan pari pakettia hänen ystävälleen, joka on tällä hetkellä Laosissa. Tämä Laosin ystävä oli tilannut itselleen hepeniä ja muita juttuja, mutta ei nyt pääsekään niitä hakemaan. Tottakai minä lupasin auttaa ystävää hädässä, kun kauppakin on melkein kotimatkani varrella. Saa nähdä, alanko änkyttää ja hihitellä, ettei paketit minulle ole, ystävälle niitä haen. Toivottavasti en.

Sateensuojien vaihtoviikko

Täällä meillä tuulee niin, että takin napit irtoilevat. Haavoittuneita tai jo manan majoille menneitä sateenvarjoja on katujen roskikset täynnänsä. Nyt on varjokauppiailla kiire!

Varjosta vähät välitin tänä aamuna. Ensin koirien kanssa kuljeskelin tienpientareella saappaat jalassa ja huppu kunnolla päässä. Kastuin silti. Ja toinen koira astui lajitoverinsa paskaan. Ne vasta ovatkin mukavia nyt, kun kikkareet ovat sulaneet ja vettyneet. Jalkakäytävillä on oikein kivasti liukumiinoja. Eipä taida muilla olla muovipusseja taskuissaan, kun eivät ole lemmikkien kakkoja siivonneet.

Töihin lähtiessäni yritin jotain sateenvarjoviritystä, mutta heti ovesta ulos astuttuani varjo kääntyi tuhannelle mutkalle ja joutuikin saman tien taloyhtiön roskikseen. Lippa silmillä liukastelin bussille. Kassissani ollut matkalukeminen vettyi niin pahoin, etten uskaltanut koko työmatkalla siihen koskea. Toivottavasti kuivuu päivän aikana.

Ajattelin aamulla käydä postissakin ennen töihin lähtöä, mutta rankkasade ja hirmuinen tuuli muuttivat mieltäni. Yritän huomenna uudestaan. Postissa minua odottaa kirje joltain oikeuslaitokselta. Yhtään en tiedä, mitä se voisi koskea. Olen antanut mielikuvitukseni lentää ja viimeisin ajatukseni on, että entinen puolisoni on haastamassa minua jostain oudosta syystä oikeuteen. Eipä sillä kai olisi siihen kuitenkaan energiaa, vaikka muutaman kerran viime vuoden puolella vielä niin uhkaili. Huomenna tiedän, osuinko oikeaan vai onko kysymys jostain tosi vakavasta. Pakko kai se kirje on hakea.

Olen saanut ilmoituksen myös kirjatusta kirjeesta, mutten aamulla löytänyt sitä mistään. Ryntäilin pitkin poikin ja kaivoin kaikki paperipinot, muttei sitä missään ollut. Tuskin olen sellaista kuitenkaan roskiin heittänyt. Pitää illalla vielä yrittää etsiä. Sen verran olen viimeisen vuoden aikana asioitani sössinyt, että jotain ikävää siinäkin kirjeessä varmaan on.

Nyt jatkan työntekoa ja yritän selvittää, mitä kollega tekee missäkin tilanteessa. Tuuraan muutaman viikon ajan sairaslomalaista ja aikamoisia juttuja on päivittäin eteen tullut. Toivottavasti työkaveri toipuu nopeasti ja tulee takaisin. En tykkää näistä töistä.

Uusi alku

Jopas tuli pateettinen, mutta kovin todenmukainen otsikko. Uutta alkua olen nyt elänyt muutaman kuukauden, eikä tämä elämä vielä ole raiteilleen asettunut. En muista, että olisin koskaan ennen asunut ja elänyt ihan yksin.

Moni asia tuntuu vaikealta. Ihan pelkästään lamppujen kattoon kiinnittäminen on suorastaan mahdotonta. Kaikki olisi valmiina, alumiinitikkaatkin jo pystyssä tuossa lattialla. Sen kun poraisin pari reikää, kiinnittäisin kattoon koukun, irrottaisin vanhan lampun kiinnikkeestään (siinä ei muuten ole sokeripalaakaan, pelkät johdot vain), liittäisin uuden lampun johdot katossa oleviin ja samalla yrittäisin pitää painavaa lamppua kahdella ylimääräisellä kädelläni ilmassa. Olen yrittänyt, ei onnistu.

Makuuhuoneen lamppu onkin hankalampi tapaus. Sen kiinnittämiseen tarvittaisiin lähes insinöörin taitoja. Ei silti, sen verran olen insinöörien kanssa ollut elämäni aikana tekemisissä, että jotain taitoja ja tietoja olen varmasti oppinut. Ainakin sen tiedon, etten tämän asunnon kattolamppuihin itse koske. Sähkömies kai tänne on hommattava. Ja eikös kohta tule jo kevätkin ja päivät pitenevät eikä valoja enää tarvitakaan.

En ole taulujakaan seinille saanut, mutta siihen on ihan toinen syy kuin osaamattomuus. Ensin tarvitsen muutaman huonekalun, että edes vähän näkisin, mikä taulu mihinkin sopisi. Ei minulla mitään picassoja tai vangogheja ole, joten jaksavathann nuo odottaa.

Eipähän minulla mikään kiire ole minkään kanssa, mutta vähitellen alkaa tuntua, että pitäisi saada tämä uusi koti edes jonkinlaiseen järjestykseen.

P.S. Näyttääpä valitsemani blogimalli sotkuiselta. Vaihdan sen, kunhan jaksan. Nyt ei pysy silmät enää auki.