keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Aikuinen ihminen vaateostoksilla

On taas se aika vuodesta, kun tarvitsen leningin. Firman joulujuhla on perjantaina ja joka vuosi näihin aikoihin olen uuden mekon joutunut ostamaan, kun edellisvuotiseen en mahdu. Jotain niille kaapissa tapahtuu, kummasti kutistuvat. 

Eilen piipahdin vakiokaupassani. Ruotsalainen hovitoimittajani on yleensä osannut tarjota juuri sellaisia leninkejä, joita raatsin ostaa pariin kertaan käytettäviksi. Ilmeisesti sosiaalinen elämäni on olematonta, kun en tarvitse kunnon leninkiä koskaan. Halpamekot saavat kelvata. 

Otin useita leninkejä mukaani sovituskoppiin ja aloitin toiveikkaan urakan. Urakka siitä tulikin ja piipahduksesta tuli pidempi vierailu. Sain vaatteen päälleni, mutta sen riisuminen olikin yhtä tuskaa. Nostin helmaa ja vuoria ja jäin jumiin kädet ylöspäin sojottaen. Jollain konstilla onnistuin kiskoa vaatekappaleen puolittain taas päälleni ja päätin ottaa aikalisän. 

Hetken huokailtuani taktikoin riisuutuvani toisen hihan kautta. Ei se tietenkään onnistunut. Hiki valui ja kiroilin reippaasti kuiskaten. Ajattelin jo huutaa apua, mutta pelkäsin, että sovituskoppien hoitaja, nuori arabimies, radikaloituisi heti, kun näkisi puolipukeisen ruhoni. Sikahan on saastainen olio. 

Lopulta sain kiemurrelluksi vaatteen päältäni ja siitä ilostuneena vedin toisen mekon päälleni. Huono idea! Sama tuska toistui tämänkin kanssa, ja seuraavan ja sitäkin seuraavan. Sovituskopin verho heilui riisuutumiskoreografiani tahdissa ja ulospäin touhu saattoi näyttää epäilyttävältä. Onneksi kukaan ei kehdannut kurkistaa koppiin. 

Kun lopulta pääsin eroon vaatteista, enkä muuten edes rikkonut niistä yhtäkään, ryntäsin yltä päältä hikisenä kadulle. 

En löytänyt leninkiä päivällä, joten yritin uudestaan illalla kotini läheltä. Sitten se löytyi, viininpunainen joulumekko ja siihen sopiva harmaa jakku. Huh, olipa epätoivoinen urakka, joka onneksi sai onnellisen lopun. 

Kuvia ei tule, mutta mielikuvitelkaa. Toivottavasti joulujuhlastamne tulee hauska. Kaikenlaisia esityksiäkin on harjoiteltu, minä esiinnyn muutaman kollegan kanssa nunnana. 


2 kommenttia:

  1. Minä olen vuosia sitten ratkaissut vastaavan ongelman hankkimalla Marimekon isoja ja joustavia mekkoja. Pari niitä ja käyttöön vuorotellen :)

    VastaaPoista
  2. marimekko on hyvä vaihtoehto. Muutaman olenkin ostanut, mutta melkein heti pistänyt kiertoon, kun en tunne oloani niissä "oikeaksi". Täytyy seuraavalla Suomen reissulla tutkia taas tarjontaansa.
    Trikoisia maritunikoita olen käyttänyt, mutta ne hajoavat muutaman pesun jälkeen.

    VastaaPoista