sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Kuuma viikonloppu

Jaa, jokos tämän julkaisin ilman tekstiä? Taidan olla varsinainen säheltäjä.

Piti vaan sitä kertomani, että olen ollut kovin kipeänä, tosin vain oman standardini mukaan. Joku toinen olisi varmaan ollut ihan terve tai vielä sairaampi. Koko viikon sinnittelin kipeän kurkkuni kanssa ja harrasti duettoyskimistä käytävän toisella puolella istuvan työkaverini kanssa. Moni muu oli jäänyt kotiin ja me kaksi yritimme pitää putiikin itäsiipeä pystyssä. Kunnes tuli perjantai ja kurkkuni oli kirjaimellisesti tulessa ja kuumettakin jopa.

Lähetin sähköpostin poissaolostani koko toimiston väelle, kun en tiennyt, kuka on paikalle päässyt. En pystynyt nielemään, enkä puhumaan. Onneksi koira ei välittänyt, taisi olla vain hyvillään.

Kauppaankaan en päässyt, mutta onneksi kotona oli täydellisen flunssan karkoittamiseen tarkoitetun keiton ainekset. Kaikin puolin kuuma keitto porisi aikansa ja lopulta pääsin syömään. Tuntui, että savu tuli korvista, mutta kurkku tykkäsi. Taikaliemi auttoi heti. Illalla olin jo ihan kyläilyvalmis.

Minut oli kutsuttu tuttavan tuttavan luokse pizzalle ja sen jälkeen porukalla joulutorille. Pizza nyt oli mitä oli, itse olisin tehnyt parempaa, mutta seura oli mukavaa, iloista ja nauravaista. Joulutori oli tulvillaan väkeä, valoja ja tuoksuja, mutta lopulta tungoksesta oli päästävä pois. Illan myöhäisinä tunteina päädyttiin kiertämään muutama homobaari. Ai, että miksi? No siksi tietenkin, kun kaverit.

Lauantaina söin vielä tulista keittoani, mutta tänään oli pakko saada jotain muuta. Kun on kipeä, pitää saada lohturuokaa. Minulle se oli tällä kerralla valkosipuliperunoita ja inkiväärikuorrutettua lohta. Ihan itse keksin reseptin ja hyvää tuli taas kerran.

Tänään sattui muuten hassu juttu. Aamulenkillä käveltiin koiran kanssa ihan muina koirina ja naisina, kun yhtäkkiä kuuli nimeäni huudettavan. Voi hyvänen aika! Siellähän oli entinen työkaverini, ranskalainen nuori mies suomalaisen vaimonsa ja pienen lapsensa kanssa. Olipa yllätys. Juteltiin pitkään ja ihmeteltiin, kuinka elämä kuljettaa.

J.K. Sain viikko sitten tietää, että minusta tulee isoäiti!!! Nyt on yksi tuleva mummoihminen  innoissaan.

4 kommenttia:

  1. Paranemista ja onnea tulevalle mummolle!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Parantuminen on tapahtunut ja mummoilu alkaa pikkuhiljaa.

      Poista
  2. Olen vilpittömästi onnellinen että olet saanut niskalenkin taudista sillä kurkkukipu on itsestään saatanasta kun ei pysty syömään.

    Onnittelut isoäityidestä sillä maapallon parhaimmat ihmiset (ainakin oman kokemukseni mukaan) ovat isoäitejä - niillä kun on a) maailman parasta ruokaa ja b) ne antaa tehdä sellaisia juttuja mitä kotona ei saa tehdä ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno tulkina isoäitiydestä, Peppone! Juuri noin.

      Poista