Se alkoi vasemmasta kankusta, tai jostain sen sisältä. Ihan kuin olisi puukolla kaiverrettu lihaa ja/tai luuta. Tai enhän minä tiedä, miltä puukko kankussa tuntuu, kun koskaan en ole sitä oikeasti kokeillut. Tai kukaan muukaan, minun kankussani.
Sain pistävän kivun pois pienellä spiraalikierreaskeleella vasemmalle ja oikealle, lisäksi hypähdin hieman. Hyvä, kun menit, ikävää kun kävit. Parisen päivää kului hienosti, ei sattunut kuin olkapäihin ja välillä aivojen sisälle.
Mutta runsas viikko sitten alkoi tapahtua, tai pikemminkin tuntua. Kipu tuli takaisin kostamaan, tällä kertaa oikeaan kankkuun tai ainakin niille seuduille. Välillä öisin, kun kuuntelen kipua korva tarkkana, osaan kartoittaa sen paikan aika tarkkaan (kartoittaa = kartlägga på svenska - Jotain sentään olen koulussa oppinut). Paikka oli sinä nimenomaisena yönä lonkkanivelessä, ihan siinä keskellä. Ihan varmasti oli.
Yhtenä aamuna kipu oli siirtynyt muuten vain lonkkaan, josta se sittemmin on kuljeskellut pitkin oikeaa kylkeä ylös ja alas välillä pysähtyen hetkeksi lepäämään ja silloin tällöin piipahtanut keskemmälle selkää. Tänään se mokoma iski vasemmallekin, mutta iskin heti takaisin. Onneksi totteli tällä kertaa. Kipuun ei auta pillerit, ei kylmä-/lämpöpakkaus, ei kipugeeli, ei venytys, ei istuminen, ei käveleminen, ei nukkuminen, ei mikään. Oikea jalka ei oikein halua nousta niin kuin ennen, joten autolla ajostakin on tullut melkoista seikkailua. Vuorotellen nostan vasemmalla kädelläni jalkaa kaasu- tai jarrupolkimelle ja samalla yritän toisella kädellä vaihteita vetkutella. Onneksi tässä maassa on ollut lomaviikko ja liikenne on rauhallista (juu, ei ole!).
Tänään lopulta uskoin viisaampia ja tilasin ajan juuri tällaisia vaivoja varten erikoistuneelta lääkäriltä. Keskiviikkoaamuun asti täytyy odottaa, kun lääkäri on vielä tämän viikon lomalla (se lomaviikko nääs), eikä aikaisemmin ehdi kankkuuni tutustua. Yritän nyt jotenkin selvitä viikonlopun lenkkeilyt ja kaupassa käynnit ja alkuviikon työhommat. Onneksi siivousapuni hoiti imuroinnit ja muut haravoinnit eilen.
Viikonlopun suunnitelmissani kyllä oli makuuhuoneen huonekalujen uudelleen järjestely, multasäkkien osto ja raahaus parvekkeelle, parvekelaatikoiden täyttäminen mullalla, kukkien ostaminen ja istuttaminen sekä laatikoiden nosto parvekkeen kaiteelle roikkumaan. No, kerrankos minun suunnitelmani ovat muuttuneet. Jouluvalosarjat aion kyllä lopultakin pakata parvekkeen kaiteelta laatikoihin ja kuljettaa kellariin. Alkaa jo vähän hävettää, kun ei kenelläkään muulla enää ole valoja ollut moneen kuukauteen.
Äänestämässäkin pitäisi päästä käymään, mutta ovat siirtäneet äänestyspaikan niin hankalaan osoitteeseen, ettei sinne pääse julkisilla kulkuvälineillä. Ehkä yritän huomenna autoillen, kun on ehdokaskin ollut mielessäni jo pitkään. Onneksi hän ei itse sitä tiedä, niin ei osaa kaivata ääntäni, jos en tämän vaivani takia pääse äänestyskopin sisälle numeroita kirjoittamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti