Seuraavia päiviä odotellessa

Vähän nolottaa tunnustaa, että töissä on hiljaista. Suurin osa työkavereista lomailee, eikä mitään isoja projekteja ole juuri nyt menossa. Minä istun pienessä toimistohuoneessani,  katselen näyttöpäätettä ja välillä sinistä taivasta. Ruokatunnilla olisi kiva mennä ulos, mutta pelkään, etten palaisi työpaikalle, jos lähtisin nauttimaan leppoisista kesäpäivistä.

Kun on hiljaista, keksin kaikenlaista muuta puuhaa. Tänään varasin itselleni ja koiralle pienen lomasen. Lähdetään lauantaina ajelemaan 300 kilometrin päähän, seikkaillaan ympäriinsa tuntemattomilla seuduilla, yövytään pienessä täysihoitolassa ja sunnuntaina tullaan mutkitellen pikku teitä pitkin takaisin kotiin. Toivottavasti on vähän pilvistä, olisi mukavampi ajella. Harmi vain, että ns. hyvä kamerani hajosi alkukesästä, enkä ole vielä uutta hommannut, ovat niin harmittavan kalliita. Reissuilla olisi kiva ottaa muitakin kuin kännykkäkuvia. Niistä tulee usein suttuisia, kun yhtään ei voi säätöjä muuttaa.

Kysyin varapomolta luvan ottaa perjantai-iltapäivä vapaaksi ja varasin itselleni kampaaja-ajan. Jo oli aikakin! Tämä vähitellen harmaaksi muuttuva kuontalo on saatava oikean väriseksi ja sieltä täältä täytyy tukkaa lyhentääkin. Oikeastaan pitäisi päähän saada  kokonaan uusi malli. Onneksi sain ajan samalta kampaajalta, jonka luona viimeeksikin kävin. Mukava mies, ja ainakin edellisellä kerralla osasi käyttää saksia oikein taitavasti. Katsotaan, kuinka häneltä käy värjäys. Vielä pitäisi etsiä jotain improvisaatiota tukkamalliin, mutta ei tänään ainakaan löytynyt. Kaikki netistä löytämäni lyhyet hiusmallit olivat kovin omituisia härpäkkeitä, enkä minä en jaksa joka aamu kampaajaa leikkiä. Tukan täytyy olla sen verran helppo, että sen saa pienellä hommalla päiväkuntoon.

Toivottavasti huomenna on työmaalla edes vähän vilkkaampaa kuin tänään, etten vahingossa varaa itselleni Amerikan matkaa. Nyt pääsisi aika halvalla New Yorkiin.