Kyselin äsken työkaveria mukanani lounaalle, mutta hän olikin jo mennyt. Vähän toiselle kollegalle ihmettelin, kun ei ollut mitään sanonut, mutta kuulemma en ollutkaan ollut huoneessani.
Jotain on nyt hullusti. Joko olen tullut näkymättömäksi tai muistini on tyystin kadonnut. Tiedän ihan varmasti, että oli omassa pikku huoneessani koneeni ääressä, eikä kukaan käynyt kysymässä mitään tai edes kurkkaamassa avoimesta ovesta. Olen ymmälläni.
On tällaista ennenkin sattunut, varsinkin ulkona liikenteessä. Ylitän rauhallisesti katua suojatietä pitkin ja auto ajaa melkein päälle. Kuskeilla on joskus aikamoinen kiire, mutta onneksi en ole vielä jäänyt auton alle.
Mitäs näistä, on niitä isompiakin murheita. Ja isoja iloja myös. Sain eilen viestin hyvältä ystävältäni, joka on kaupungissa käymässä. Menen huomenna hänen kanssaan syömään, enkä varmasti ole silloin näkymätön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti