Kerjäläisiä ja asunnottomia

Taas aamulla tuli metroon mies pienen tytön kanssa. Tyttö kävi nykimässä matkustajia hihasta tai takin helmasta, mutta aika huonoin tuloksin. Hyvin harva kääntyi katsomaan saatikka antoi rahaa. En minäkään. Tyttö oli neljä-viisi-vuotias, tummasilmäinen ja iloinen, mies taas aika äkäisen näköinen jörrikkä. En tiedä ovatko isä ja tytär, mutta aika lailla epäilen.

Eilen samaan aikaan aamusella metroasemalla käveli nuori tyttö kuljettaen vauvaa kantoliinassa. Hänkin meni metrojunaan rahankeräyskuppi kädessään. Saman tytön olen nähnyt jo usean vuoden ajan vauvan kanssa. Kumma, kun pikkuinen ei yhtään kasva.

Toisessa junassa soitteli muusikko trumpettia. Ei hassummin soittanutkaan, mutten silti rahaa antanut. Hyvin harvoin pudotan kolikon jonkun soittajan hattuun tai kuppiin. En jaksa kuunnella kovaäänistä musiikkia aamuruuhkassa. Soittaisivat edes hiljaa, että saisin keskittyä kirjaani.

Soittajia on metrojunien lisäksi myös asemilla ja vilkkailla ostoskaduilla. Olen varmaan ikävä ihminen, kun en rahaa heille heitä. En anna rahaa edes jalkapuoliselle, kyttyräselkäiselle invalidille, en vanhalla huivipäiselle mummulle, enkä oikein muillekaan. Muutaman kerran olen tehnyt vastoin päätöstäni ja antanut pienen lahjoituksen kadun varrella istuvalle. Jos kerjäläisellä on koira seuranaan, silloin minä saatan heltyä. Viimeeksi niin kävi viikko sitten, kun nuori tyttö istui koiransa kanssa kaupan ulkopuolella. Sain harvahampaisen hymyn palkkioksi.

Yhden asunnottoman kanssa olemme tulleet lähes tuttaviksi. Hän majailee metroaseman nurkassa, lukee kirjaansa, eikä kerjää aktiivisesti. Pari kertaa olen ohi mennessäni pudottanut kolikoita miehen matkalaukun päälle ja aina hän on kauniisti kiittänyt. Olen nähnyt hänet joskus muuallakin ja joka kerta mies on tervehtinyt kuin hyvää tuttavaa.

Yhtenä aamuna näin, kun siviilipukuiset poliisit herättelivät miestä vähän kovakouraisesti. Läheltä piti, etten mennyt väliin kertomaan mielipidettäni, mutta sitten tajusin, keitä häiritsijät olivat. Papereita poliisit vain kyselivät.

Kerjäläisiä on tässä kaupungissa tosi paljon. Kerjäystoiminta on kuulemma hyvin järjestettyä bisnestä. Aamuisin ihmiset tuodaan hienoilla autoilla kadun varteen tai metroasemille ja illalla haetaan taas pois. Rahoja kerjäläiset eivät itse saa pitää vaan ne menevät syvempiin taskuihin. Joku tällä toiminnalla rikastuu, mutta itse työntekijä ei.