torstai 19. helmikuuta 2015

Äänenavausta heti aamusta

Olo on kuin sellaisella, joka itkisi jos osaisi. Kuten minä. Niska ja yläselkä on ihan jumissa ja jomottaa. Pää särkee varmaan niskan takia, tai huonojen silmälasien. Nekin pitäisi käydä uusimassa, mitään en enää tahdo nähdä. Tai vaikka tahtoisinkin, en näe.

Työpäivän jälkeen näen kyllä kerrassaan hyvin, kaiken tuplana. Jotain vikaa on joko rilleissä tai silmissä tai kummissakin.

Yläselkä osaa olla kunnolla, jos venyttelen hartioitani joka suuntaan ja heiluttelen käsiäni kuin tuulimylly. Harmi vain, että heiluttelusta tulevat olkapäät kipeiksi. Nyt ei mikään ole hyvä.

Työkään ei maistu. Nyt on parin päivän aikana ollut vähän liian paljon pomon kanssa sukset ristissä. Hän oli viikon sairaana ja nyt taas takaisin työmaalla, eikä ilmeisesti hermot oikein kestä tätä painetta. Aamulla korotin oikein ääntäni ja sanoin tekeväni kaiken, mitä tarvitsee, mutta homman kerrallaan. Sanoin myös, etten ole ihmenainen vaikka hän niin luuleekin.

Minä tulen kyllä pomoni kanssa toimeen vaikka joskus kolahdetaankin yhteen. Hän on niitä ihmisiä, joille pitää sanoa kunnolla ennen kuin asia menee perille. Millään nöyristelyllä tai olemattomalla olemuksella ei mistään tule mitään.

Eilen sain äkäistä palautetta myös ylemmältä taholta. Tein töitäni kuten ennenkin, mutta olivat mokomat menneet muuttamaan atk-työkalun toimintoja käyttäjille ilmoittamatta. Kun lopputulos ei ollut sitä, mitä piti, minun syynihän se oli. Asia kyllä selvisi, mutta ei se mieltäni parantanut. Onneksi tänään sentään tiedän, mistä on kysymys ja osaan toimia kuten työkalu määrää.

Juuri tällä hetkellä on siivooja kotonani. Vähän jännittää, kun annoin hänelle vapaat kädet ja sanoin, että saa siivota ihan kuin itse haluaa. Toivottavasti ei päästä koiraa rappukäytävään, tai ainakaa unohda sitä sinne. Illalla nähdään, kuinka on työ sujunut ja onko kiva mennä puhtaaseen kotiin. Hän on saattanut jopa pestä ikkunat!

Äiti soitti eilen ja käski olla menemättä siihen maahan, jossa soditaan. Sanoin, ettei aikomuksenikaan ole mennä Ukrainaan, mutta ei hän sitä kuulemma tarkoittanut. Hänen mukaansa jossain pienessä Euroopan maassa on tällä hetkellä sotatila. Lupasin, etten mene sota-alueelle.

4 kommenttia:

  1. Vanhemmat paranee vanhetessaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän ne tekee. Onneksi me kaikki vanhennutaan, ja tullaan paremmiksi :) Odotan innolla, minkälainen mörkö olen 88-vuotiaana (jos niin pitkälle saan elää).

      Poista
  2. Se osteopaatti saattaisi sinuakin vaivoissasi auttaa. Vinks.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinksistä :) Samaa olen ajatellut, mutta vähän epäilyttää, jospa se niksauttaa kaikki viimeisetkin pois paikaltaan. Hierojaa monet suosittelevat, mutten voi sietää hieromista (olen outo).

      Poista