Kun elämästäni poistui iso osa elokuussa, en ole oikein osannut enää mitään. En edes blogiin kirjoittaa. Itku tulee mitä oudoimmissa paikoissa ja mitä oudoimmista syistä. Lokakuussa lähden koiraherran, ystäväni ja pikkukoiran uurnan kanssa viikonloppumatkalle rannikolle. Toivottavasti sen jälkeen jaksan taas tätä elämää.
Oikeastaan minulla ei mitään itkemisen aihetta pitäisi olla. Töissäkin on mukavaa, vähän muutoksiakin tulossa. Iso askel minulle, mutta pieni ihmiskunnalle. Ilmeisesti minusta oikeasti töissä tykätään, vaikka välillä tunnenkin olevani vaikea ja ärsytän työkavereitani.
Aamulla kyllä meinasi itku tulla ihan kivusta. Vasemmassa pohkeessa oli niin kamala kramppi, etten pystynyt olemaan hiljaa. Kipu oli hirveä ja jalka kramppasi parisen tuntia. Nappasin magnesium-pillereitä, levitin pohkeeseen hevoslinimenttiä ja vedin villasukat jalkaa. Yritin venyttää ja vetkuttaa, muttei auttanut. Vasta lenkillä lihas alkoi antaa periksi. Nyt pohje on kova ja kipeä.
Valitin vaivaani naamakirjassa ja sain pari hauskaa ohjetta magnesiumin lisäksi. Suonenvetoon kuulemma auttaa jalkapohjaan iskeminen vaikka nyrkillä. Kokeilen seuraavalla kerralla. Toinen minulle vieras ohje oli suolan sulattaminen kielellä. Sitäkin temppua testaan.
Kumma, kun vasen jalka alkoi reistailla. Yleensä minulla kramppaa vain oikea koipi. Sen kanssa olen oppinut elämään ja tiedän, mitä tehdä, kun nilkka alkaa vääntyä vasemmalle. Väännän takaisin.
Valitetaan nyt oikein kunnolla näitä jalkojani. Pari päivää sitten töistä tultuani otin kengät jalasta ja vasen jalkapöytäni oli niin turvoksissa, että se hölskyi kävellessä. Oikeassa jalassa turvotus oli nilkassa. Elefanttikin olisi ollut kateellinen.
Nyt loppui tämä tarina! Bloggerilla on jotain minua vastaan ja kirjoitukseni katoaa ja ilmestyy taas esiin vähän väliä. Ei tätä jaksa. Lauantaita teillekin.
Mukava kumminkin kuulla sinusta! Ottaa varmaan aikansa, menetys on sellaista, luopumista.
VastaaPoistaJalat on kyllä tärkeät, pienikin vaiva, niin liikkuminen rajoittuu ja ainakin minä olen heti silloin ärtyisä.
Blogger on eilen ja tänään jostain syystä tökkinyt.
Kiva kun jaksat odotella näitä hitaasti ilmestyviä juttujani.
PoistaMulla on jalat aina olleet sellainen murheenkryyni, mutta eipä näitä voi vaihtaakaan.
Komppaan Rantista eli hieno kuulla susta! Ainakin oman kokemukseni perusteella voin kertoa että menee tosi kauan ennenkuin se poismennyt kaveri unohtuu mutta aikanaan..
VastaaPoistaTuo suolajuttu on sellainen että otat pari-kolme hippusta karkearakeista merisuolaa kielesi alle ja annat niiden sulaa siellä - monien lääkkeiden tapaan. Vaikutus on lähes välitön ja käytin tuota konstia yhteen aikaan paljon kun kintut kramppasivat tikkailta käsin työskenneltäessä.
Voimia! <3
Kiva kuulla eli lukea, ettei minua ole unohdettu!
PoistaTuota suolajuttua kokeilen ihan varmasti, kun seuraavan kerran kramppaa.