Kaikenlaisia leikkauksia

Aika kauan näköjään kestää, kun tuo koiraherrani nukahtaa narkoosipiikin saatuaan. Katseltiin eläinlääkärin kanssa pitkään koiran taistelua unta vastaan. Yritin jutella sille rauhoittavasti ja kerroin, että kohta saisi katsella hauskoja unia. Lopulta se suostui käymään pitkälleen lattialle ja nukahti siihen.

Lääkäri jatkoi työtään ja valmisteli koiran pienen patin poistoleikkaukseen ja minä lähdin kampaajalle.

Olikin minulle ihan uusi tuttavuus. Kuulemma kaupungin parhaat kampaajat. En tiedä parhaudesta, mutta aika erikoinen paikka se oli. Ensimmäiseksi tarjottiin kahvia, kun odottelin värjääjää. Sitten tuli pääkampaaja katsomaan päätäni ja suunnittelemaan, kuinka leikattaisiin.

Kampaamon kahvitarjoilu. Taustalla värjääjäkampaajani.

Ihmettelin siinä väri päässäni, miksi ihmiset ramppasivat koko ajan alakerrassa. Selvisihän se minullekin, kellariin mentiin pesupaikoille. Pääsin makaamaan lepotuoliin vanhan tehdashallin näköiseen huoneeseen ja kerrankin tunsin oloni kampaajalla rennoksi. En ole koskaan aikaisemmin sellaisiin kampaamon tuoleihin törmännyt. Pääsin jopa vähäksi aikaa tuolin hierontatoiminnon uhriksi, mutta se oli liikaa ja pyysin kampaajaa pysäyttämään masiinan. Päänahan hieronnan kyllä sallin, tuntui ihanalta.

Nyt minulla on eteenpäin leikatut hiukset, kun yleensä olen niitä vetänyt taaksepäin. Katsotaan, kuinka sopeudun uuteen päähäni. Aika paljon jouduin koko hommasta maksamaan, mutta eiköhän kokemus ollut sen arvoista.

Ilta vietettiin tokkuraisen koiraherran kanssa kylki kyljessä. Se ei päästänyt minua näkyvistään hetkeksikään. Haavasidoksen se on tähän aamuun mennessä repinyt pois jo viisi kertaa. Täytyy varmaan lähteä ostamaan lisää sidetarpeita. Varastoni ei riitä mihinkään, jos se tätä vauhtia irrottaa siteitään. Viisi päivää pitäis haavaa kuulemma peittää.